Vaeltavia hiiripöllöjä on näkynyt edelleen runsaasti keskistä Suomea myöten, vaikka linnun runsain kanta asusteleekin Kainuussa ja Lapissa.
Ensimmäisiä hiiripöllöjä näkyi jo syyskuussa, mutta runsaammin sitten vasta lokakuun puolella.
Sitä mukaan kuin hanki paksunee ja myyrät vähenevät linnut joutuvat siirtymään etelämmäksi ravinnon hakuun.
Niin hiiripöllön kuin lapinpöllönkin on ajanut pohjoisesta pois huono ravintotilanne, mutta hyvinä pesintävuosina myös nuoret linnut lähtevät kiertelemään. Muun muassa vuonna 2013 oli vastaavanlainen hiiripöllövaellus.
Enemmistö tänä talvena vaeltavista hiiripöllöistä on vanhoja yksilöitä, sillä suurin osa viime kesän poikasista tuhoutui koleassa ja märässä kesässä.
Lähes kaikki vaeltavista hiiripöllöistä muuttaa hiljalleen kevään kuluessa takaisin pesimäseuduilleen, mutta yleensä suurvaellusten jälkeen jää kuitenkin pieni osa hiiripöllöistä pesimään etelämmäksikin.
Leuto talvi on saanut pöllöt jo soidinlauluun, etenkin helmipöllöt ovat olleet äänessä jo tammikuun iltahämärissä.
Helmipöllön liikkuminen ja ääntely tapahtuukin yleensä vain pimeään aikaan.
Toisin on hiiri- ja lapinpöllöllä, jotka saalistavat talvisin myös päivänvalossa, joten niihin saattaa törmätä vaikkapa hiihtoretkellä.
Mikäli tapaa hiiripöllön vielä maalis-huhtikuun taitteessa Lappia ja Kainuuta etelämpänä, kyseessä on tällöin jo todennäköisesti pesimään jäävä yksilö.