Auringon noustessa ja aamukasteen kuivuessa Limingan pelloilla laiduntaa kaksi suomenhevosta. Kaura-astioiden keruun ohella Ritva Lampinen käy rapsuttamassa hevosiaan ja hän saa palkakseen vastarapsutukset Turporiinalta. Kolmikko on lähtenyt matkaan kuukausi sitten 18.7 Hangon Tulliniemestä. Matka alkaa olemaan puolivälissä, sillä päämäärä on pohjoisessa Nuorgamissa 18.9.
– Ystävän kanssa mietimme, että olisipa kiva ratsastaa Espanjaan, mutta hänen sairastelujensa vuoksi se matka jäi tekemättä. Hän ratsasti kuitenkin kanssani lähes Seinäjoelle saakka, Lampinen kertoo.
Ihmiset ovat paljon ihmetelleet, että miten matkaajan takapuoli kestää moista menoa.
– Ei tämä takamukseen satu, mutta jalkapohjat puutuvat välillä, kun satulassa istuessa veri kiertää huonommin. Ratkaisen asian taluttamalla hevostani.
Kokemusta ratsastajalla löytyy pitkien matkojen ratsastamisesta rutkasti. Lampinen on kilpaillut matkaratsastuksessa ensimmäisen kerran 1987 ja laji imaisi mukaansa.
– Laji on todella hevosystävällinen. Siinä ei saa olla raippaa, eikä kannuksia ja ratsastajan on tunnettava hevosensa hyvin, jotta osaa jaksottaa sen voimat oikein ja pääsee jatkamaan kilpailua eläinlääkärin tarkistusten jälkeen.
Lue lisää keskiviikon 26.8. Rantalakeudesta.