Toukokuun 3. päivä, vuosi 1964 Kempeleessä sattui iso auto-onnettomuus. Onnettomuudessa osallisina olivat VW minibussi, jossa oli kymmenen henkilöä, ja iso amerikanrauta. Minibussin matkustajista henkensä menetti viisi, jotka olivat tuolloin 14-vuotiaan Helena Juntusen (nykyinen Jenssen) 34-vuotias isä, 10-vuotias sisko ja 8-vuotias veli sekä isänäiti ja setä.
– Olimme tulossa Kempeleessä sedän hautajaisista. Vanha nelostie kaartui vasemmalle, ja mutkan takaa tuli suuri amerikanrauta, joka ajoi meidän päällemme.
Sairaalassa herätessään Helena oli varma, että hän oli päätynyt taivaaseen. Kaikkialla oli niin valkoista.
– Minun piti opetella kävelemään alusta pitäen. Hautajaisiinkaan en päässyt. Minulle ei siis muodostunut sellaista käsitystä, että sisarukseni ja isäni olivat kuollet.
Meni 20 vuotta, ennen kuin Helena pystyi puhumaan jälleen onnettomuudesta. Asiasta ei ollut helppo kertoa muille.
– Työnsin tapahtuneen kokonaan pois ajatuksistani. Se oli vähän semmoista, Narvikissa Norjassa nykyään asuva Helena Jenssen huokaisee ja jättää jatkamatta.
Semmoisella hän tarkoittaa, että onnettomuudesta eivät puhuneet muutkaan. Kolarista selvinnyt äiti ei hänkään puhunut.
Lue lisää 25.3. Rantalakeudesta tai aktivoi digitunnuksesi ja lue diginä!