Jos mieluista ei löydy tehdasvalmisteisena, niin silloin se on tehtävä itse.
Tällaiseen johtopäätökseen päätyivät Henri Hertteli ja Juho Nevala viitisen vuotta sitten. Vaahtosammuttimen kokoisesta asti toisensa tunteneet kaverukset ja innokkaat kalastajat eivät olleet tyytyväisiä ostamiinsa vaappuihin. Siitä alkoi projekti, joka vei miehet mennessään.
Herttelin työhuoneen seinällä on komeita vaappurivistöjä. Nevala avaa laatikon, jossa niitä on lisää. Värejä, kokoja ja muotoja on kymmenittäin. Joka ikinen vaappu on käsin tehty ja testattu, muovisen kielilevyn pikkutarkkaa viimeistelyä myöten.
Esillä on rivi tyrnäväläisiä Ministeri-vaappuja. Niitä helposti kalaa antavia.
Kaikki alkaa balsa- tai apassipuun veistämisestä. Puukappale veistellään tarkasti halutun kokoiseksi ja muotoiseksi, hiotaan sileäksi. Kun näistä veistellyistä vaapuista löytyy helmi, 3D-mallinnuksen avulla kopiosorvi valmistaa vaappuaihioita.
Aihiotkin viimeistellään huolella, niihin asennetaan lyijypainot ja koukkuja varten runkolangat. Tässäkään työvaiheessa ei tingitä laadusta, sillä vaapun sisään laitettavan millimetrin paksuisen teräslangan on kestettävä isonkin saaliin tempoilua.
– Esimerkiksi Torniojoella on mahdollisuus saada yli 20 kilon painoisia lohia. Sellaisen väsyttämisessä on isot voimat pelissä, huomauttaa Nevala.
Painon ja runkolangan asentamisen jälkeen vaaput pohjalakataan. Menetelmiä on useita: voidaan käyttää lakkapohjustetta tai muovipohjaista propionaattia.
– Pohjuste sitoo puun ja lisää sen lujuutta. Se tekee vaappuun maalattavan pinnan, Hertteli kertoo.
Värimaailmaa valittaessa vain mielikuvitus on rajana. Mallia saatetaan hakea jo ottaviksi havaituista vaapuista. Pääasiassa värit päätetään omien kokeilujen perusteella. Vaapun väriiin vaikuttaa se, kalastetaanko kirkkaissa vai humuspitoisissa vesissä. Myös vuorokaudenajalla ja säällä on merkitystä.
– Eri värit näkyvät eri tavalla eri syvyyksissä. Olemme pyrkineet ottamaan tämän huomioon. Värien on miellytettävä sekä omaa että kalan silmää, Hertteli selvittää.
Nevalalla on nykyisessä kotiosoitteessaan Oulussa allas, jossa vaappujen uintiominaisuuksia voidaan testata. Testien perusteella kalamiehet saattavat vielä pitkäänkin veistellä vaapun muovista kielilevyä niin, että viehe ui tekijöidensä toivomalla tavalla. Lopullinen uinti ja vaapun vedonkesto testataan aina luonnonvesissä.
Vaikka vaaput näyttäisivät tismalleen samanlaisilta, jokainen niistä ui hieman eri tavalla. Käsin tapahtuvan viimeisen virittämisen vuoksi.
– Koskikalastajalla on oltava sellainen vaappu, joka ei jää kivikkoihin kiinni, pysyy kovassakin virrassa pinnan alla ja pääsee kalan luo. Silloin voi saada myös palkkion, Hertteli muistuttaa.
Täydellisen vaapun tekemisestä ei ole kirjoja kirjoitettu. Oppi on haettava tekemällä ja kokeilemalla.
Jotain tietoa toki on saatavilla.
– Henkka kokeilee, mutta minä käytän saman ajan mieluummin siihen, että otan asioista ensin selvää, Nevala kertoo.
Hän on selvitellyt esimerkiksi lakkojen ja liuottimien ominaisuuksia.
Hertteliä naurattaa, ja hän myöntää Nevalan arvion. Molempien tuoreessa muistissa on ne 50 pilalle mennyttä vaappua, joissa ilmankosteus, maali ja lakka reagoivat keskenään uuden valmistustekniikan vuoksi. Erämessuille ei näitä vaappuja sitten vietykään. Silloin nauratti vähän vähemmän.
– Nyt meillä on käytössä sellaiset aineet, jotka eivät niin helposti voi reagoida noin, Nevala huomauttaa.
Molemmat miehet ovat olleet nuoresta pitäen henkeen ja vereen luontoihmisiä. Veri vetää metsään ja vesistöjen äärelle aina, kun siihen on vain mahdollisuus.
Hertteli lähtee avovesikauden aikana kalalle pari kertaa viikossa, Nevala kolmestikin. Tornionjoella käydään kalassa vähintään kolmesti kesässä. He kalastavat myös Tyrnävänjoella, Iijoella ja Oulujoella – melkein missä vain, mistä vettä löytyy. Vastikään parivaljakko hankki uuden jokiveneen.
Tekemillään vaapuilla he pyytävät lohta, taimenta, harjusta, puronieriää, rautua ja kirjolohta. Usein näitä pyytäessä saaliiksi on saatu hauki tai ahvenkin, harvinaisimpana saaliina on ollut lahna.
– Minulla on vahva epäily siitä, että olen saanut Tyrnävänjoesta luonnonvaraisen taimenen. Istukkaat ovat yleensä tummempia, kertoo joenrannassa asuva Hertteli.
Parivaljakko myy vaappuja myös muille kalastajille. Kalareissuilla on varmuuden vuoksi aina myyntivaaput mukana. Ministeri-vaapuilla on Facebookissa omat tuotesivut.
Ainakaan toistaiseksi miehet eivät suunnittele laajentavansa vaappujen tuotantoa. Se vaatisi jo isompaa panostusta tuotantotiloihin ja valmistusprosesseihin.
Ilonaiheet löytyvät aivan muualta:
– Kun vaaput alusta pitäen tekee itse, kalan saadessaan palkinto on suurempi, huomauttaa Hertteli.
– Ja kun kuulee, että muutkin ovat saaneet kaloja omalla vaapulla, on vielä tyytyväisempi, lisää Nevala.
Henri Hertteli
Tyrnävällä asuva LVI-asentaja.
Perhe: Vaimo ja kolme poikaa.
Valmistanut myös vaappu ja puukko -lahjasettejä sekä käsin tehtyjä puukkoja vapaa-ajanliikkeisiin.
Juho Nevala
Tyrnäväläissyntyinen, mutta nykyään Oulussa asuva talonrakentaja.
Perhe: Puoliso.
Tekee paljon puutöitä. Viimeksi on saanut valmiiksi airot uuteen jokiveneeseen.
