Hel­mi­kuun alussa hiih­de­tään taas ura­kal­la: Ju­nio­rei­ta lii­kut­ta­va Ran­ta­la­keus-cup tulee taas!

Rantalakeus-cup käynnistyy Oulunsalon Kisakankaalta helmikuun alussa.

Kuva: Sauli Pahkasalo

– Emme itseasiassa ole päässeet oikein selvyyteen siitä, monesko cup on kyseessä. Monikymmenvuotinen perinne kyseessä kuitenkin on. Olen ollut Vasaman toiminnassa mukana 35 vuotta ja muistelisin, että koko sen ajan cupia on hiihdetty. Ensimmäisten vuosien osalta en tosin ole aivan varma, olivatko kisat vielä Kellohiihtoja, joissa oli sarjat isommillekin. Silloin hiihdin vielä itsekin, Oulunsalon Vasaman hiihtojaoston puheenjohtaja Suvi Helanen hahmottelee.

Cup koostuu neljästä piirikunnallisesta kisasta. Oulunsalon jälkeen mitellään Tyrnävällä, Limingassa ja Kempeleessä. Kilpailut ovat kaikille avoimia, joskin cupin yhteispisteet lasketaan vain järjestäjäseurojen edustajille.

– Aiemmin meillä oli myös seurojen välinen kisa – ja toki pisteet lasketaan edelleenkin – mutta se on vähän jäänyt. Liminka vei voiton monta vuotta peräkkäin, heillä on ollut todella laajaa nappulatoimintaa. Joinakin vuosina Tyrnävä pystyi vähän laittamaan kampoihin. Oulunsalossa ja Kempeleessä ollaan vähän nilkutettu osallistujamäärissä pienten hiihtäjien osalta. Myös viestikisa on jäänyt pois samoista syistä. Mutta ilolla olemme olleet kuitenkin cupin osakilpailumme aina järjestämässä. Siihen se ei ole vaikuttanut.

kokonaisuudessa seurat – Vasama, Ahmat, Niittomiehet, Kiri ja Pyrintö – järjestävät oman kotikisansa, mutta auttavan käden ojentamista ei missään nimessä kavahdeta. Oulunsalolaiset saavat esimerkiksi kellotusapua Limingasta.

– Meille ei ole lunastettu ajanottolisenssiä, mutta saamme Niittomiesten lisenssinhaltijan mukaan ajanottoon. Muutenkin, jos jotain avun tarvetta ilmenee, naapuriseurat tulevat hätiin. Sellainen hyvä yhteistyöhenki meillä on, Helanen kertoo.

Yhteishenki, hienot urheilusuoritukset ja liikunnan riemu eivät ole ainoita asioita, joita kisapaikalla voi ihailla. Kisakankaan luistelubaanaltakin saattaa bongata tulevaisuuden sankareita.

– Vasamalaisista hyvä esimerkki on Sarkkisen Joonas. Kempeleestä taas Korpelan Heikki, joka on saanut mitaleja SM-kisoissa ja väläytellyt maailmancupissakin. Toki aikojen saatossa mukana on ollut muitakin kovia nimiä.

Osakilpailukohtaisesti nuoria hiihtäjiä on cupissa mukana arviolta 60-80. Vuosien varrella kilpailijoiden määrä on jonkin verran vähentynyt, mutta ei kuitenkaan romahtanut.

– Silloin, kun tulin tähän mukaan, kisoja kiersi toistasataa lasta ja nuorta per kisa. Ei haittaisi, vaikka hiihtäjiä olisi enemmänkin. Ainahan me otamme kaikki vastaan. Onhan siinä heti enemmän kilpailun tuntuakin, kun väkeä on paljon, Limingan Niittomiesten hiihtojaoston Eero Lotvonen hahmottelee.

Yksi selitys osallistujamäärän supistumiselle löytyy joukkuelajeista. Salibandy, jääkiekko ja jalkapallo ovat vieneet erityisesti hiihtäjäpoikia mukanaan. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy. Lotvosen mukaan nuoret pysyvät aika hyvin mukana vielä neljätoistavuotiaisiin asti, mutta sen jälkeen kiinnostus tahtoo laantua. Murrosiässä tapahtuu jotain.

– En tiedä onko se sitten koulupaine vai eikö yksilölajissa kisaaminen ole enää muodikasta. Joillakin se jää muuten vain. Mutta on se kiinni myös vetäjistä. Heitä täytyy olla. Jos ei ole, silloin ei tapahdu mitään.

Vaikka cupin osanottajamäärät ovatkin jonkin verran laskeneet, Limingassa tätä ei koeta niinkään ongelmaksi. Niin sarjahiihdoissa kuin seuran- ja kunnanmestaruuskisoissa kävijämäärät ovat vakiintuneet. Kilpailu on olennainen elementti ja monelle nuorelle hiihtäjälle harrastustoiminnan suola. Myös pitkien perinteiden jatkaminen on tärkeää.

– Me ainakin olemme nähneet asian niin. Ja jo se on yksi kannustin, että pääsee ulkopaikkakunnille kilpailemaan. Se syventää innostusta.

Kuluvan talven hiihtokautta on vielä toistaiseksi hankala arvioida yleisemmin. Kempeleen Pyrinnön hiihtojaoston Jukka Keräsen mukaan lunta voisi olla enemmänkin.

– Vapaata pystyy hiihtämään Köykkyrissäkin, mutta lunta saisi tulla lisää. Muutenhan hiihto ei ole säiden puolesta erityisen herkkä laji. Pakkasellakin voi hiihtää. Se on vaatetuskysymys.

Sää on jokaiselle hiihtäjälle sama ja tasapuolinen, mutta jonkinlaisia pyyntöjä yläilmoihin voi esittää. Osakilpailujen ajankohdalle kaipaillaan pikkupakkasia. Pahimmassa tapauksessa liian kipakka ilma voi johtaa kilpailun perumiseen.

– Lapsille toivoisi hyviä kelejä. Joku neljä astetta pakkasta ilman lumisadetta, sehän olisi aivan mahtava kilpailu- tai ylipäänsä hiihtokeli, Keränen määrittelee.

Rantalakeus-cupissa ikäluokat jakaantuvat kuudesta ikävuodesta kuuteentoista. Kokeneemmille sivakoijille kilpaileminen on tärkeää, mutta nuorempien kohdalla tämä ei välttämättä ole kaikista olennaisinta. Ladulle ei lähdetä hampaat irvessä.

–  Olen ollut toistakymmentä vuotta pitämässä hiihtokoulua ja kyllähän sen lapsista näkee, kun he alkavat nauttimaan. Parasta on se onnistumisen ilo ja tekemisen riemu - kun opitaan hiihtämään, sukset toimivat ja ne saadaan itse jalkaankin. Hiihtokoululaisten kanssa mennään leikin kautta. Ei sitä hiihtoa vielä siinä vaiheessa niinkään treenata, se on enemmän leikkiä.