Helene Schjerfbeckin näyttely, Maailmalta löysin itseni, on siirtymässä Lontoosta Ateneumiin ja jatkuu siellä 26.1.2020 saakka. Eräs brittiläinen kriitikko arvosteli alatyylisesti taiteilijan 1890-luvun jälkeisiä töitä kutsuen niitä kakkosluokan töiksi. Arvostelu koski kait lähinnä taiteilijan muun muassa omakuvissa käyttämää tyyliä, joka on pelkistetyn modernistista. Tanssiaiskengät (1882) on kuitenkin suomalainen taulu, josta on maksettu korkein hinta 3,9 miljoonaa euroa.
Helena Sofia Schjerfbeck (1862–1946) syntyi helsinkiläiseen virkamiesperheeseen. Myös kauppiaana toiminut isä teki konkurssin ja muuttui synkkämieliseksi. Isä kuoli Helenan ollessa 14-vuotias.
4-vuotiaana Helena lankesi portaissa, jolloin vasen lonkka murtui. Köyhällä perheellä ei ollut varaa lääkäriin ja vamma jäi hoitamatta. Vammasta seurasi lievä ontuminen, joka paheni ja aiheutti kipuja taiteilijan ikääntymisen myötä.
Helena aloitti taideopintonsa jo 11-vuotiaana yksityiskoulussa ilmeisesti sukulaistensa avustamana. Vuonna 1880 taiteilija tuli tunnetuksi taulustaan Haavoittunut soturi hangella, johon hän pystyi yhdistämään omia vammautumisen aiheuttamia tuntojaan. Taulu palkittiin Senaatin apurahalla. Tämän turvin Helena pääsi jatkamaan opintojaan taiteen pääkaupunkiin Pariisiin. Pariisissa hän muutti nimensä ransakalaiseen muotoon Helene. Kotipiirissä häntä kutsuttiin Elliksi.
Pariisissa hän ei saanut kaipaamaansa tukea taiteilijatovereiltaan. Hänen äitinsäkään ei ymmärtänyt hänen maalauskiihkoaan. Rahan päälle äiti kyllä ymmärsi. Ensimmäisen näyttelyn tuotot äiti otti haltuunsa korvauksena siitä, että tytär ei ollut hoitanut osuuttaan perheen parissa työntekijänä, vaan oli hassahtanut taiteen tekemiseen.
Pariisiissa ollessaan Helene kihlautui syystalvella 1883-84 ruotsalaisen taidemaalari Otto Hogborgin kannsa. Oton sukulaiset eivät sallineet avioliittoa, koska luulivat Helenen ontumisen johtuvan poliosta. Otto purki kihlauksen vuonna 1885. Onneton Helene hävitti kaiken sulhasestaan muistuttavan. Tästä johtuen ei voida olla täysin varmoja sulhasen nimestä. Suomalaisten rakastamaa taulua Toipilas pidetään Helenen rakkaussurun käsittelemisen symbolina.
1890-luvulla Helene opetti Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Helene joutui lopettamaan 10-vuotisen opetustyönsä oppilaitoksen jyrkkien portaiden takia, kun hänen lonkkavaivansa paheni.
Vuodesta 1815 alkaen Helenen tukijana toimi kriitikko, kirjailija ja maalari Einar Reuter, josta tuli Helenen ikuinen ystävä elämänsä loppuun saakka.
Hauraaksi väitetty taiteilija hoiti sairasta äitiään 20 vuotta asuen Hyvinkäällä. Äiti kuoli vuonna 1923. Äidin kuoltua Helene tunsi itsensä vapaaksi ja nuorekkaaksi, ja muutti Tammisaareen vuonna 1925 saadakseen maalata rauhassa. Tuskin tätä taiteilijaa voi hauraaksi kutsua. Kaikenlaisten koettelemusten rasittama taiteilija jaksoi elää 83-vuotiaaksi.