LIMINKA Häpeä. Sitä Helena Tornberg tunsi Abrahamin pitojen Helsingin vierailun jälkeen.
Ei siksi, että Limingan suuresta pojasta kertova ooppera olisi epäonnistunut pääkaupungissa. Päinvastoin, taiteellisesti kolme esitystä menivät aivan nappiin. Niin hyvin, että valtakunnallinen päälehti Helsingin Sanomat ylisti sitä arviossaan. Samalla linjalla oli ruotsinkielinen Huvudstadsbladetkin. Ja yleisö. Aplodit olivat niin valtaisat, että oopperan säveltäjä, taiteilijaprofessori Jukka Linkola hehkutti asiaa erikseen Rantalakeuden haastattelussa pian Helsingin esitysten jälkeen.
Tornbergin musersi vierailun taloudellinen taakka. Esitysten alla hän ei halunnut paljastaa tuotantoryhmälleen, että Taiteen edistämiskeskus oli hylännyt avustushakemuksen. Kun esitykset olivat ohi, selvisi lisäksi, etteivät myydyt liput kattaisi kaikkia kuluja.
Liminkaan palattuaan oopperan äiti mietti ihmisten reaktioita.
– En voinut mennä kauppaankaan. Taloustilanne vaikutti rajusti itsetuntoon, Helena Tornberg kuvaa.
Samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei antanut häpeän nujertaa täysin.
– Päätin, etten alkaisi uhriksi, en selittelisi enkä alkaisi kärsimään.
Abrahamin pitojen Helsingin esitysten saama palaute lämmittää yhä, vaikka talvipakkaset ovat syleilleet oopperan jälkeistä aikaa jo reilun kuukauden. Tornberg istuu pappilan pöydän ääressä. Vastapäätä on liminkalainen Heidi Haataja, kunnanvaltuutettu ja suuri kulttuurin ystävä.
Kaksikko ynnää menoja ja tuloja. Viivan alla on miinusta 50 000 euroa. Se koostuu yli satapäisen esiintyjäryhmän palkkioista. Lipputulot kattoivat esityspaikkana toimineen Musiikkitalon kulut, viisi tuhatta euroa jäi ylikin.
Se, miksi vierailu teki tappiota, ja miksi Helena Tornberg joutui taloudellisen taakan alle, on monen asian summa. On parempi aloittaa Abrahamin pitojen viimeisen Limingan esityksen aplodeista. Yleisö kiitti ja halusi lisää. Moni toivoi lisäesityksiä, sillä suuri osa näytännöistä myytiin loppuun, eivätkä kaikki päässeet pitoihin.
Vaikka Limingassa esityskoneisto hioutui hyvin yhteen, tiesi Tornberg ryhmänsä pystyvän vieläkin parempaan. Häntä myös harmitti, ettei ooppera päässyt koko Suomen tietoisuuteen – vaikka olisi sen ansainnutkin. Sadekesästä johtuen esityksestä ei myöskään saanut kunnollista äänitallennetta.
Syyskuussa Tornberg alkoi tiedustella oopperaväen mahdollisuutta esiintyä Helsingissä. Lokakuussa hän ryhtyi neuvottelemaan eri tilavaihtoehdoista.
– Kaikki kävi todella nopeasti. Koska esimerkiksi avustuksia varten tukiyhdistyksen perustaminen olisi ollut liian hidas vaihtoehto, päätin tuottaa vierailun oman yritykseni nimissä. Bisneksen tekeminen ei ollut minulla mielessä, Helena Tornberg kertoo.
– Musiikkitalo oli ainoa vaihtoehto näin suurelle ryhmälle. Kartoitin kyllä lukuisan määrän vaihtoehtoja. Muualle rakennettuna esityksen tekniikkaan olisi uponnut pelkästään noin 30 000 euroa, hän jatkaa.
Koska aikataulu oli tiukka, myös sponsoreiden kerääminen jäi vähälle. Työryhmä haki Taiteeen edistämiskeskukselta (Taike) aluksi reilun 60 000 euron rahoitusta. Sieltä kuitenkin ohjeistettiin pienentämään hakusummaa 40 000 euroon, mikä on keskimääräinen maakunnassa tuotettujen oopperoiden saama avustus.
– Avustuksia saavat ne, joilla on näyttöä. Meillä oli kesältä näyttöä, mutta kukaan Taiken edustajista ei käynyt esitystä arvioimassa, joten saimme kielteisen päätöksen. Tuntuu pahalta, että saadakseen tukea pitäisi kuulua piireihin.
Lipunmyynti lähti aluksi sujumaan hyvin ennakkoon Finnairin kanssa tehdyllä yhteiskampanjalla. Kun varsinainen lipunmyynti Ticketmaster -palvelussa käynnistyi, alkoi myynti takkuamaan. Sveitsiläinen, useasti Suomessakin kuluttaja-asiamieskanteluita saanut ViaGoGo -yritys oli puuttunut peliin. Se varasi lippuja suuret määrät, ilmoitti verkossa lippujen olevan loppuunmyydyt ja laittoi omat lippunsa myyntiin ylihintaan.
– ViaGoGo myi lippua yli 300:lla eurolla, kun oikeat hinnat olivat 59 ja 79 euroa, Helena Tornberg kauhistelee.
Moni myös haksahti huijaukseen. Osa maksoi ylihintaisia lippuja, osa kuuli loppuunmyydyistä näytöksistä ja jätti lipunoston sikseen. Se, miten paljon väärinkäytös vaikutti lipunmyyntiin, ei ole tarkalleen selvillä, mutta Tornberg uskoo vahingon olleen suuri.
– Itse ihmettelin lipunmyyntistoppia Ticketmasterille. Musiikkitalolta vakuutettiin olevan normaalia, että liput menevät kaupaksi vasta loppuvaiheessa, joten en osannut epäillä asiaa ollenkaan.
Myös markkinointia olisi tarvittu pääkaupungissa enemmän.
Haataja tekee pöydän ääressä uutta laskelmaa. Kun hän kuuli Helena Tornbergin hädästä, hän halusi auttaa – kuten monet muutkin kulttuuriystävät eri puolilla Suomea. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa Tornberg on saanut paljon tukea ja ehdotuksia, miten pinteestä päästäisiin eteenpäin.
– Tästä on tulossa koko pitäjän talkoojuttu, Haataja toivoo.
Hän sanoo Helsingin vierailun olleen kulttuuriteko, joka ei saisi kaatua yhden ihmisen harteille.
– On tärkeää nostaa kulttuuria esiin. Pitääkö sen edes tuottaa voittoa vaan elämyksiä? Ihmiset ovat olleet huolissaan Helenan jaksamisesta. Useat ovat jo kyselleet mahdollisuudesta auttaa.
Pääsiäisen jälkeen, 4. huhtikuuta käynnistyy mesenaatti.fi -sivustolla joukkorahoituskampanja, missä rahoittajat saavat vastikkeeksi erilaisia oopperatuotteita, kuten käsiohjelmia, kirjoja ja nuotteja.
Tavoitteena on saada kokoon 20 000 euroa.
Lisäksi Tornberg on hakenut Taikesta uutta, pienempää avustusta. Päätös tulee toukokuussa.
Myös paikallisia keräyksiä on käynnistymässä yksityishenkilöiden johdolla.
Musiikkitalolla tehtyä video- ja äänitallennetta Tornberg ei voi työstää ennen kuin on saanut tuolle hankkeelle rahoitusta. Siksi siitä ei ole tässä vaiheessa hyötyä.
– Jos kaikki tämä toteutuu, tiedän, että siltikin jää takkiin. Siihen olen valmis, mutta velkavankeuteen en haluaisi. Koen moraaliseksi velvollisuudekseni, että esiintyjät saavat palkkionsa. Otan pankkilainan, jotta palkkiot saadaan maksuun. Koen kaikella olevan tarkoituksensa.
Abrahamin pitojen eteen Tornberg teki jo ennen Helsinkiä valtavan määrän talkootyötä.
– Siihen en ole koskaan päässyt, että voisin taiteen tekemisestä laskuttaa. Leipäni olen saanut koulutuksista ja työnohjauksista. Olen ajatellut, että taidetta on ilo tehdä.
Takki on nyt tyhjä, Helena Tornberg myöntää. Hän kuitenkin toivoo, ettei Abrahamin pidot jäisi viimeiseksi liminkalaiseksi oopperaksi.
– Pitojenkin ideana oli tehdä kaikkia taiteenlajeja tasavertaisesti kohteleva ja kuntarajat ylittävä produktio, missä lapset, nuoret, opiskelijat ja aikuiset saivat arvokasta kokemusta. Tekijöiden kesken se on synnyttänyt uusia yhteistyömuotoja.
Vaikka taloudellinen taakka Helsingin vierailusta on painava, ei Tornberg kadu asiaa. Hän tietää olevan niitä, jotka ajattelevat hänen nyt maksavan oppirahojaan.
– Olen kyllä oppinut, miten byrokratttinen Suomi ja luova Suomi törmäävät. Tykkäisin Suomesta, missä ei olisi vastakkainasettelua, vaan kaikki myönteinen saisi olla ja kukkia.
Tornberg on mielissään, että oopperahankkeen myötä Vanhan Limingan museoaluetta kehitetään. Hän itse aikoo nyt keskittyä leivän hankintaan.
– On ollut etuoikeus tehdä ja saada ihmisiä mukaan, innostumaan! Ja voimme olla kaikki ylpeitä siitä, että meillä on huippua ja monipuolista luovuusosaamista, Helena Tornberg kiteyttää.