Molander on tuttu nimi viikateniiton maailmanmestaruuskilpailujen tuloslistoilla. Naiselta ei ole jäänyt tapahtuman 24-vuotisen historian aikana ainuttakaan kilpailua välistä.
Molander niitti lauantaina yli 80-vuotiaiden sarjassa. Se, ettei sarjassa ollut muita kilpailijoita, ei kultamitalia himmentänyt. Molanderin saamat pisteet liippauksesta, tyylistä, jäljen puhtaudesta sekä niittoaika olisivat olleet vertailukelpoisia nuorempienkin sarjoissa – eikä ihme, onhan niittokokemusta karttunut jo liki seitsemältäkymmeneltä vuodelta.
– Olin jo lapsena innokkaana kokeilemassa viikatetta aina, kun miehet lähtivät niityltä ruokatauolle, lapsuuskesänsä Koillismaalla viettänyt Molander kertoi.
– Silloin se oli vähän vakavampaa hommaa ja kilpailuun treenattiin kovasti. Tänä päivänä ei tahdo enää viitsiä. Pikkuisen vain mökkinurkalla kokeilin, että onko viikate terässä. Tylsällä viikatteella on turha lähteä yrittämään, silloin heinä ei sano edes päivää.
Molanderin mukaan terävän terän lisäksi tekniikan on oltava hallussa.
– Ei tämä voimalaji ole eikä huitelemalla hyvä heilu. Liike lähtee koko kropasta, hallitusti, Molander neuvoo.
Kovan kunnon salaisuudeksi kahdeksankympin ylittänyt nainen kertoo nuorena rakennetun pohjakunnon.
– Ei ollut lapsuudessa televisioita eikä muitakaan ruutuja, koulumatkat olivat pitkiä eikä koulukyytejä ollut. Paljon juostiin ja hiidettiin. Nuorena se kunto tehdään ja vanhana vain ylläpidetään.
– Toisaalta ymmärtäähän sen. Itsellänikin on ollut taukoja. Tietyssä iässä töiltä ja perhe-elämältä ei tahdo keretä harrastaa.
Myös järjestäjät, Lions Club Liminka Liminganlahti ja yhteistökumppanit ovat pähkäilleet päänsä puhki, millä konstein tapahtumalle saataisiin jatkuvuutta.
– Trendi on valitettavasti se, että kilpailijat ikääntyvät ja vähenevät vuosi vuodelta, tapahtuman veturi Ilkka Tornberg sanoo.
Lauantaina pappilan niityllä viikatteen kanssa huhki parikymmentä kilpailijaa. Viikateniiton ympärille rakennettu Niittypäivä narikkatoreineen, poneineen ja lampaineen, keppihevosine sekä kisailuineen sai kuitenkin tänäkin vuonna liikkeelle suuren yleisön.
– Tapahtuma onnistui kaikin puolin mukavasti. Se on järjestäjille paras kiitos, kun parkkipaikat täyttyvät, Tornberg iloitsee.
– Rantalakeustriathlon, johon kuuluisi viikateniittoa, heinäpaalin kantoa ja juoksumatka kuulostaisi aika hauskalta, Jorma Jokela Limingan Niittomiehistä makustelee.