Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Heimo palaa vielä tik­kut­röi­jyn his­to­riaan: Vil­la­pai­ta – luo­to­lai­nen

Villapaitoja on kudottu kalastajille satoja vuosia. Kuuluisin vielä käytössä oleva perinnemalli on guernseyläinen villapaita 1600-luvulta. Tämän mallin miehusta on suora eikä siinä ole erikseen etu- ja takapuolta, vaan sitä voi pitää molemmin päin, mikä jatkaa puolella neuleen käyttöikää. Paita kudotaan tiiviiksi 5-säikeisellä paksulla villalangalla.

Guernsey on itsehallinnollinen, ennen Englannin siirtomaihin kuuluva, alue Ranskan pohjoisrannikolla Englannin kanaalissa. Niin guernseyläinen kuin luotolainenkin villapaita kudotaan pesemättömästä villasta, jotta siinä säilyisi villan ominaisuuksia säilyttävä ja parantava villarasva eli lanoliini. Lanoliini hylkii vettä ja likaa. Pesun korvaa useimmiten pelkkä tuuletus.

Villapaita on lämmin talvella ja vilpoisa kesällä, koska se ei hiosta. Villa voi imeä itseensä jopa 35 prosentti kosteutta, mutta tuntuu kosteanakin lämpimältä.

Villan kiharuus lisää sen kuohkeutta ja samalla sen lämmöneristyskykyä. Kiharuus lisää joustavuutta, minkä takia villa ei rypisty ja säilyttää eristyskykynsä muuttumattomana.

Jo Guernseyn villapaidasta tuli yleisneule. Luotolaisesta on tullut yleisneule niin arki- kuin juhlakäyttöönkin, niin miehille ja naisille kuin lapsillekin. Siitä on tullut Hailuotoa tunnetuksi tekevä ”brändi”, jolle on haettu tuotemerkkiä.

Eivät luotolaiset ole kalastajan villapaitaa keksineet. Se on ollut käytössä koko rannikon kalastajien keskuudessa. Hukkuneita kalastajia tunnistettiin neuleen avulla.

1800-luvun alusta 1900-luvun ensi vuosikymmenille kudottiin Hailuodossa tikkutröijyä. Tröijy kudottiin kujelmatikuilla, minkä takia kalastajapaitaa kutsuttiin tikkutröijyksi.

Myöhemmin murteemme tiputti pois t-kirjaimen ja alettiin kutoa tikkuröijyä. Tikku(t)röijyssä ei ollut kaulustaa, selkälevikettä, olkapäänapitusta eikä etumuksen koristetta västäräkkiä, oli vain edessä kaulahalkio.

1900-luvun puolivälissä alettiin käyttää pyöröpuikkoja. Nyt ei enää kudottu tikkuröijyä, vaan neulottiin luotolaista. Kukahan pölvästi väänsi kutomisen neulomiseksi ja tikut puikoiksi?

Neulottavaan luotolaiseen lisättiin selkälevennys, napitus vasemmalle olkapäälle, korkea kaulus ja etumukseen korinpohjaneule.

Slangilta kuulostavaa tikkuria voisi luulla lyhenteeksi tikkuröijystä.

Tikkurin kantasanana pidetään latinankielistä lukusanaa decura, jota roomalaiset käyttivät käyttivät kuvaamaan kymmentä. Niinpä tikkuri-nimitys tuleekin kymmenellä kujelmatikulla kutomisesta, 273 silmää kun vaatii 10 kujelmatikkua.

Tikkuröijypiirissä neulotaan siis yksiselitteisesti luotolaista, jona Suomi ja maailma onneksi hailuotolaisen eli Hailuodossa kudotun villapaidan tuntee. Te innokkaat tikkuröijypiiriläiset, kutokaapa vaihteeksi tikkuri!

Heimo Vähämetsähistoriantutkija