Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Heidi kysyy: "Ei kai kukaan enää sutta pel­kää?"

Matti Nikkilän mielipide susista, RL 9.10. Siinä oli yhteen ympättynä kaikki aikansa eläneet kliseet susien vaarallisuudesta. Aikomus oli kai pelotella, mutta eipä moista lapsellista höpötystä voi kukaan tosissaan ottaa. Ehkä ei ollut tarkoituskaan?

Yhdessä asiassa Nikkilän kirjoitus liikkui todellisuudessa: susien suojelu maksaa rahaa. Raha liikuttaa kaikkea. Niin maailmaa kuin mielipiteitä. Jos susilla voisi tienata niin johan olisi susi ukkojen paras ystävä jopa Limingassa.

Kynäily oli surullinen esimerkki ihmisen jääräisestä halusta uskoa menneiden vuosisatojen mielikuvaan ”tunnottomista petoeläimistä”.

Jospa pohditaan hetki ”tunnottomia petoeläimiä”, koska se on tavallaan totta. Sudella ei ole omatuntoa vaikka se erottaa kyllä oikean väärästä. Sama pätee kaikkiin eläimiin. Mutta eläinten oikea ja väärä ei ole ihmisen oikea ja väärä, jotkut eläimet vain oppivat helposti ihmisen oikeaan esimerkiksi hevonen kantamaan ihmistä. Ne eläimet ihminen on siepannut luonnosta orjikseen koska niistä on hyötyä. Oma hyöty on ihmisen nannaa.

Suden oikea on syödä koira. Liha on suden luontaista evästä ja se haetaan sieltä mistä sen helpoiten saa: narun nokasta pihan perältä. Hevonen riuhtoo ruohon sieltä missä se on vihreämpää, karkuretkelle päästyään naapurin kukkapenkistä. Ihmisen oikea on, että kasvissyöjä syö ruohoa ja vaikka orvokit siinä sivussa, mutta pedot joutaisivat kuolla nälkään jotta metsiin jäisi enemmän lihaa ammuttavaksi. Järjetöntä ihmisen logiikkaa, luonnosta vieraantunutta eläinten vaistonvaraisen toiminnan ällistelyä.

Lapsukaiset joutuvat koirien raatelemiksi vähän väliä. Moni lapsi on kohdannut koulumatkalla irtokoiran, ovatko vanhemmat kauhusta kankeina? Eivät ole. Keskitytään vatvomaan sitä kuinka susi voisi teoriassa tehdä saman minkä koira käytännössä. Susihysteriaa on helppo lietsoa sillä luonnon ymmärtäminen on unohtunut.

Olen nähnyt suden luonnossa kahdesti. Lisäksi kertaalleen luulin koirani joutuneen suden suuhun. Onneksi väärä hälytys, koira palasi auton luo. Voi miten katkerasti itkin ja syytin itseäni, en susia. Olin päästänyt koiran pois lähituntumalta, typerä virhe. Sen jälkeen olen pitänyt koiran aina hihnassa. Kokemuksesta voin kertoa että suden vainutessaan koira joko vauhkoaa pakoon tai liimautuu emäntäänsä kiinni. Nykyinen koirani on esitellyt tuoreille jäljille osuttuamme molemmat vaihtoehdot.

Kaikkien eläinlajien kanssa on mahdollista elellä rinnakkain kun vain ymmärtää eläimen luonteen ja kunnioittaa sitä. En lähtenyt seuraamaan suden jälkiä, halusin olla kohtelias metsän asukkaalle vieraillessani kutsumattomana sen reviirillä.

Tilastokeskus raportoi koiran tappaneen 21 ihmistä Suomessa vuosina 1998-2015. Susi ei ole tappanut ketään 1800 –luvun jälkeen. Kumpi on vaarallisempi peto? Löytyykö Nikkilän naapurustosta koiria?

Heidi Arffmanaktiivinen luonnossa liikkuja, ison koirapedon omistaja