Muutama vuosi sitten kunnostettu, päiväkodin ja Salonkartanon välissä sijaitseva puisto sai jokakeväisen siivouksensa, kun pikkupuutarhurit heiluivat suosituksi tulleessa leikkipaikassaan haravoiden kanssa. Myös Sanna Koiviston Tarinanpaikka-installaation eläinaiheiset veistokset saivat perusteellisen pesun, ainakin kun kuuntelee viisivuotiaita Mesimarjoja, Mirka Meriläistä ja Kiira Anttilaa. He harjasivat tarmokkaasti hyljeäitiä ja sen poikasta.
– Me ollaan pesty hylkeet kaksi kertaa ja kissa kolme kertaa, selvittää Mirka ja hulauttaa harjaamisen päätteeksi reilusti vettä hylkeen pyrstölle.
– Kaikki kuusi patsasta ollaan pesty, sorsakin. Tämä on mukavaa!
Pian lastentarhanopettaja Tanja Hiekkapelto houkuttelee mesimarjat Salonkartanon väen luo. Asukkaat ovat jo lopetelleet yhteislaulunsa, ja korvat ovat nyt herkistyneet kuuntelulle.
– Lauletaanko se hailaulu, Hiekkapelto kyselee.
Ja niin alkavat pienet sormet leikkiä eri kokoisista ja ikäisistä haista kertovan laulun tahtiin. Välillä löytyy sekä viisivuotiaille että Salonkartanon asukkaillekin tuttuja lauluja, joita laulaa luikautetaan yhdessä.
Halusipa Aili Siekkinen esittää kuulijoille oikein henkilökohtaisesti laulun, josta kaikesta päätellen kovasti piti:
– Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää...
– Ai että, kun on ihanaa nähdä näitä lapsia, huokaisivat kuulijat.
Siivoustalkoiden lopuksi puistossa alkoi olla jo melkeinpä sirkusmeinikiä, kun lapset innostuivat esittelemään kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja aplodien, naurun ja kannustushuutojen innostamina.
Saloilan päiväkodin ja Salonkartanon palvelutalon välillä on ollut tiivistä yhteydenpitoa pitkään.
– Niin kauan kuin Saloilan päiväkoti on tässä ollut, aidassa on ollut portti Salonkartanon puolelle, kertoo esiopettaja Kaisa Seppä.
– Olemme käyneet esittämässä Salonkartanon asukkaille lauluja ja leikkejä, ja viimeksi meillä oli yhteinen taideprojekti ystävyydestä. Yhteydenpito on ollut tiivistä.
Seppä on yhteistyöstä mielissään, sillä kaikilla päiväkodin lapsilla ei välttämättä ole isovanhempia. Päiväkodilla on myös nimikkomummu, joka käy vierailulla kerran kuukaudessa.
– On hyvä, että lapset kohtaavat eri-ikäisiä ihmisiä ja oppivat suvaitsevaisuutta. On myös mukavaa nähdä, miten vanhukset iloitsevat nähdessään lapsia.
Siivoaminen ja ympäristöstä huolehtiminen on luonteva osa luontopainotteisen päiväkodin toimintaa.
– Eräällä luontoretkellä lapset alkoivat oma-aloitteisesti kerätä näkemiään roskia. Retken päätyttyä meillä oli niitä pussillinen!