Happamat sulfaattimaat voivat aiheuttaa vesistöille ja ympäristölle vakavia ympäristöhaittoja, muun muassa kalakuolemia. Happamia sulfaattimaita esiintyy erityisesti Pohjanmaan rannikolla. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on kartoittanut näitä alueita jo kymmenen vuoden ajan. Kenttätutkimuksia tehtiin myös viime kesänä Siikajoen ja Oulujoen välisellä alueella.
Tulosten analysointi ja mallinnukset ovat edelleen hieman kesken, kertoo erikoistutkija Anton Boman GTK:sta.
– Kaikkia viime kesän näytteitä ei ole vielä analysoitu, koska teemme parhaillaan pitkäkestoisia, useita kuukausia kestäviä hapetuksia, Boman huomauttaa.
Näytteet hapettamalla todennetaan happamoitumista aiheuttavien sulfidien olemassaolo. Kun sulfidit hapettuvat sulfaatiksi, syntyy rikkihappoa, joka alentaa maaperän pH-arvoa.
Rannikon sulfaattimaa-alueita on kartoitettu vuosittain. Tällä kertaa tutkimuksia tehtiin aiempaa tiheämmällä kammalla etenkin Limingan, Tyrnävän ja Lumijoen maastoissa. Tutkimuspisteitä oli yksi per neliökilometri, ja maanäytteitä otettiin pelto-, suo- ja metsäalueilla käsikairalla sekä käsikäyttöisellä moottoritärykairalla. Laboratorioanalyysinäytteiden ottamisen lisäksi maastossa kirjattiin näyttenottopaikan maalajit ja tehtiin pH-mittauksia. Boman kertoo, että jotain voi jo keskeneräistenkin tutkimusten perusteella päätellä.
– Happamien sulfaattimaiden aiheuttamat haitat voivat olla erilaisia riippuen siitä, minkä tyyppisestä maaperästä on kyse. Esimerkiksi tälle alueelle tyypillisessä hienorakenteisessa hiesu-savimaassa happamuusriski on suurempi, kun taas karkeissa hiekkamaissa se on pienempi, Boman kertoo.
Tutkimustulosten perusteella laaditaan valuma-aluekohtainen yleiskartta, jossa happamat sulfaattimaat luokitellaan niiden esiintymisen todennäköisyyden mukaan.
Lue lisää 25.3. Rantalakeudesta tai aktivoi digitunnuksesi ja lue diginä!
