Menomatkalla meitä jännitti lähteä ensimmäiselle pitkälle vaelluksellemme. Mietittiin moneen kertaan, että onko kaikki tarpeellinen mukana, eihän ole liikaa tavaraa ja onhan riittävästi rakkolaastareita. Osaa hirvitti ajatus 80 kilometrin vaelluksesta, osasta tuntui, että rakkomarssin jälkeen vaellus Savonlinnasta Puumalaan ei ole ollenkaan paha juttu.
Olavinlinnassa luimme aloitusviestin, jonka jälkeen lähdimme matkaan, tosin heti linnan alueelta poistuessamme pysähdyimme ottamaan kuvia pässin kanssa. Vaelluksen johtaja Make Korhonen oli kertonut, että Olavinlinnan puolustuksessa pässi oli ilmestynyt linnan tykinampumisaukkoon ja venäläiset olivat luulleet sitä piruksi ja pakenivat.
Tästä emme päässeet kovinkaan pitkälle, kun kuljimme Poudan puodin ohitse. Hanna tiesi kertoa, että kauppa kuuluu meteorologi Pekka Poudan vanhemmille, joten menimme ostamaan kaunista säätä vaelluksellemme. Valitettavasti tarjolla oli lämmintä vasta torstaille, joten jouduimme tyytymään epävakaiseen tai sateiseen siihen saakka. :)
Pikkuhiljaa saimme itsestämme vaellusmoodin päälle ja onnistuimme etenemään pienin keskeytyksin majapaikkaan saakka. Matkan aikana vilkuttelimme kaikille vastaantuleville autoille ja yleensä meille vilkutettiin takaisin. Ensimmäisen päivän vaelluksen jälkeen kaikilla oli kaikki ok. Ei rakkoja, ei huolia, ei murheita. Illalla emme jaksaneet lähteä uimaan, vaan menimme mieluummin nukkumaan.
Toisena päivänä kävelimme Sulkavalle. Matkan aikana saimme niskaamme kunnon sadekuuron. Vettä tuli niin paljon, että ihan pahimman sateen ajaksi oli pakko piiloutua puiden alle suojaan. Sulkavalta emme olisi malttaneet lähteä ollenkaan, kun meitä hemmoteltiin kunnan puolesta. Saimme vatsaamme täytettä, mielenkiintoisen pläjäyksen historiaa ja muita mukavia juttuja.
Tunnustamme, että matkamme Savonlinnasta Puumalaan oli täynnä ketunlenkkejä, sillä sorruimme silloin tällöin geokätköilemään. Samalla opimme alueen historiaa ja muuta, mutta ne opit jätämme muille geokätköharrastajille koettaviksi.
Viestikapulan luovutimme Puumalan satamassa Kotkille (jotka jatkavat viestiä Lappeenrantaan kirkkoveneellä soutaen). Sen jälkeen aloitimme kotimatkan. Olemme kaikki sitä mieltä, että vaellus oli aivan mahtava kokemus, ruoka oli älyttömän hyvää ja vaellusseura parasta!
Ps. Jos haluat tietää mitä kolme karpaloa ja viisi kenkää tarkoittaa, tule kysymään meiltä tai tutustu matkakronikkaamme. Lisää kuvia vaelluspätkältämme löytyy lippukunnan nettisivuilta!
