Ruokaa kotimaasta, ruokaa läheltä. Tämä on meille kaikille kovin tuttua puhetta. Arjen kiireissä juhlavat puheet tahtovat unohtua.
Maatilalla opin jo lapsena, miten kovan työn takana maanviljelijän ja karjatilallisen toimeentulo on. Opin kunnioittamaan maatilallisen työtä. Muistan edelleen lapsiperhearjessanikin, mistä ruoka tulee.
Kunnat voisivat tehdä paljon nykyistä enemmän kotimaisen ruuan puolesta. Kouluissa, sairaaloissa ja palvelutaloissa syötäisiin mielellään hyvää lähiruokaa.
Lähiruoan käyttö lisäisi kuntien elinvoimaa. Kotikunnassa tuotettu ruoka toisi lisää paikallisia työpaikkoja ja verotuloja.
Hankintasopimuksissa pitäisi painottaa nykyistä selkeämmin lähellä tuotetun, kotimaisen ruuan arvoa. Hinta ei voi aina olla se kaikkein tärkein asia. Lähellä tuotettu ruoka on hyvä valinta myös ympäristösyistä.
Yksikään viisas maa ei päästä omaa maatalouttaan loppumaan. Kriisiaikoina kauppojen hyllyt tyhjenevät nopeasti, jos kotimainen maatalous on ajettu alas.
Pohjoisen viljelyolosuhteet tarvitsevat tasoitusta. Emme pärjää keski- ja eteläeurooppalaisille tuottajille ilman yhteisesti rahoitettuja maataloustukia.
Nykyinen maatalous vaatii isoja investointeja. Jos haluamme muuttaa maatalouspolitiikkaa, maanviljelijä tarvitsee pitkiä siirtymäaikoja pystyäkseen sopeutumaan uusiin tilanteisiin.
Toivon, että tämä olisi kaikkien päättäjien yhteinen asia. Emme saa lisätä maatalousyrittäjien toimeentulohuolia äkkinäisillä päätöksillä.
Pidetään huolta maataloudesta - Oman maan ruoan puolesta.
Susanna Kisner
Kansanedustajaehdokas (kesk.)
Oulu