Hailuoto-seura valitsi Vuoden kellokkaaksi Eila Rantasuomelan viime viikonvaihteessa vietetyillä Hälli-päivillä. Valintaa perustellaan sillä, että Eila Rantasuomela on edistänyt hailuotolaisen kulttuurin säilymistä ja tuntemusta koko elämänsä ajan.
– Puskista tämä valinta tuli! En tiennyt vähhääkään asiasta, kun tilaisuuteen menin, Eila heläyttää.
Eila neuloi ensimmäisen tikkuröijyn isälleen 15-16 -vuotiaana. Sen jälkeen niitä on syntynyt vähintään yksi, usein kaksi tai kolmekin vuodessa. Hänen piti lopettaa tikkuröijyjen neulominen sadannen kohdalla.
– Mutta useamman kerran olen sen viimeisen tikkuröijyni tehnyt.
Rantasuomelan käsissä syntyneitä luotolaisia on kiertänyt näyttelyissä ympäri Suomea. 80-luvun loppupuolella hän sai Oulun läänin kulttuurilautakunnalta apurahan röijyn valmistamiseen perinteisin menetelmin ja alusta pitäen. Nyt tuo röijy on Kniivilän kotiseutumuseossa. Parhaillaan Eilan taitavissa käsissä on valmistumassa tikkuröijy presidentti Sauli Niinistölle.
Tietävä käsityöihminen oli myös Hailuodon edustaja kansallispukutoimikunnassa, joka oli luomassa Rantalakeuden kansallispukua.
Pitokokkina Eila Rantasuomela tuntee hailuotolaisen ruokaperinteen. Hän on vetämissään kultaisen iän kerhoissa jakanut perinnetietoaan ja opastanut pöytätavoissa. Hän toimi Perämeren tutkimusaseman ja Hailuodon taideleirien keittäjänä. Yhden kauden kunnanvaltuustossakin istunut Rantasuomela oli vahvasti mukana kansalaisopiston toiminnassa, kun se aloitti Hailuodossa 70-luvulla.
– Olin kymmenkunta vuotta sen osastonjohtajana kunnan puolesta, kunnes siihen saatiin pätevämpi ihminen.
Eila Rantasuomela on myös Hailuodon luonnonsuojeluyhdistyksen perustajajäseniä ja aktiivijäsen edelleen. Hän oli esimerkiksi mukana viemässä Puolustusministeriöön adressia, jossa vastustettiin armeijan harjoitusalueen perustamista Hailuotoon 1980-luvulla.
– Eilalla on erittäin laaja perinnetietämys ja erinomainen muisti. Hän muistaa ihmiset, heidän maa- ja metsäpalstojensa sijainnin ja jopa numerot sekä vanhojen talojen ja kujien nimet, joita ei enää käytetä, perusteluissa kerrotaan.
Eila on tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnassa, eläkeläisten parissa, SPR:ssä ja Hailuoto-seurassa. Vuonna 2013 hän sai Pohjois-Pohjanmaan nuorisoseurojen liiton Hermanskan arvonimen.
– Nuorisoseuratoiminta oli sellainen elämän höyste!
Piilin talosta kotoisin oleva Eila on ollut kotisaarestaan pidemmän aikaa pois vain kahdesti:
– Kun olin vuoden Limingassa emäntäkoulussa ja talven töissä tehtaassa Tampereella. Siinä ne minun mantereella oloni ovat.
Vuoden kellokkaan kunniakirjan Eila aikoo laittaa raameihin. Muitakin kunniakirjoja ja huomionosoituksia hänellä on, mutta yksi puuttuu: hengenpelastusmitali.
– Miehet toivat vuosia sitten Pöllänlahdella rantaan elottoman ja mustan miehen. Minä aloin elvyttää häntä esiapukurssin oppien mukaisesti. Enkä luovuttanut. Mies virkosi ja toimitettiin hoitoon. Kuulin, että hän ajoi tuon jälkeen vielä kahdeksan vuotta bussia!