HAILUOTO Hälli-päivää vietettiin lauantaina Ravintola Luodossa kevätauringon jo pilkistellessä pilvipeitteen takaa. Tapahtumassa vaalittiin saaren merellistä kulttuuriperintöä muistelemalla menneitä aikoja. Teemana oli ikivanha ammatti luotsaus ja asiantuntijoina kaksi pitkän uran tehnyttä hailuotolaista.
Paavo Isola toimi luotsina Hailuodossa vuodesta 1975 vuoteen 2002. Luotsin tehtävänä on paikallistuntemuksensa avulla ohjata muualta tulevat laivat turvallisesti satamaan. Luotsin laivoihin kuljettaa kutteri, jota kipparoi Urpo Ruonala vuodesta 1968 aina 2000-luvun puolelle.
He ehtivät nähdä kaluston ja ammatinkuvan muuttumisen.
– Alkuaikojen työasut ja pelastusvarusteet olivat mahdollisimman epätarkoituksenmukaiset. Pukuna toimi asu, joka muistutti tsaarinaikaisen meriupseerin univormua ja välineet kuljettiin salkussa, Isola muistelee hymyssä suin.
Pelastusliivien käyttöä kyllä suositeltiin, mutta ensimmäiset mallit olivat niin jäykkiä, ettei työnteko onnistunut. Myöhemmin yleistyivät paukkuliivit.
Talvella luotsit toimitettiin laivoihin aluksi moottorikelkalla, kunnes saatiin hydrokopteri ja ilmatyynyalustakin käytettiin välillä. Välineet kehittyivät nopeasti. Jäänmurtajan mukana luotsienkin käyttöön tuli helikopteri.
– Ennen helikopteria ajettiin autolla Potinlahteen, hydrokopterilla väylälle, kutterilla Arandalle ja sillä laivaan luotsaamaan. Helikopteri teki saman 10 minuutissa, kyllä se hermoja ja aikaa säästi. Ja olihan se helkkarin leuhkaa, Isola naurahtaa.
Kaksikko säästyi maailman vaarallisimmaksi ammatiksi sanotussa toimessaan isommilta haavereilta, mutta välillä mentiin rajoilla. Ruonala muistelee:
– Talvimerenkulku alkuaikoina oli vaarallista hommaa, jos jäät oli huonot. Luotsit toimitettiin moottorikelkalla laivaan myös yöpimiällä. Jälkikäteen se on hirvittänyt, mutta eipä sattunut reikiä jäässä omalle kohdalle. Erään yön jälkeen, kun aamun valossa katsoin merelle, ei jäätä näkynyt enää missään.
– Laivoissa tuli lähdettyä monenlaiseen kiipeilyyn ja rimpuiluun, josta olisi voinut kieltäytyäkin. Enää en sellaiseen lähtisi, Isola jatkaa.
Laivoja tuli Hailuotoon ympäri maailmaa eikä kulttuurien törmäyksiltä vältytty.
– Ei ollut aina varmaa, löytyykö yhteistä kieltä lähestyvän laivan kanssa. Jos puhelinyhteydessä jokaiseen kysymykseen tuli nopea vastaus ”no problem”, piti olla tarkkana. Saattoi olla, etteivät he olleet ymmärtäneet oikeasti sanakaan. Kieliongelmia ja muita oppi lukemaan ajan kanssa ja niihin osattiin varautua, Isola kertoo.
Hälli-päivillä kerrattiin myös Hailuoto-seuran kuulumisia ja tulevan kesän suunnitelmia. Saarelaisten muisteloista kerätty Tarinoiden saari -julkaisu valmistuu 10.6. mennessä. Litterointiin tarvittavia varoja on saatu apurahoina. Vielä puuttuvaa summaa haetaan nyt sponsoritukikirjeillä alueen yrityksiltä.
Artikkeli hailuotolaisen tikkuröijyn neulomisesta on valmistunut ja se löytyy nyt Museoviraston Elävän perinnön wiki-luettelosta. Ideana wikissä on tuoda näkyvyyttä elävälle perinnetietoudelle ja jakaa hyviä käytäntöjä. Tarkoituksena on julkaista laajempi artikkelisarja myöhemmin.
Perinteiseen tapaan tulevan kesän ohjelmaan kuuluu taidenäyttely Galleria Luodossa, Myllyn kääntö ja osallistuminen Hailuodon musiikkipäiville. Kulttuuripolku 10.6. esittelee Hailuodon keskustan tapahtumia.
