Luin Rantalakeus-lehdestä (15.8.) kertomuksen hailuotolaisesta metsästyksestä. Haastateltavana oli paikallisen metsästysseuran puheenjohtaja, joka jo aikaisemmin on ”nostattanut kulmakarvojani”. Hän kertoili Kaleva-lehdessä kannattavansa uhanalaisten riistavesilintujen metsästämistä. Kirjoitin tästä vastineen.
Hannu Viitaluoma kertoili hailuotolaisten odottavan tuhatta metsästäjää sinne! Se on hämmästyttävä luku noin pienelle saarelle. Samoin hän kertoili, että ei kannattaisi ihan ”peräkuormakärryllistä” metsästää, vaan jättäisi lintuja muillekin metsästäjille! Hailuoto on siis metsästäjien paratiisi.
Voiko linnut sitten tuntea kipua, jos ne haavoittuvat. Voivatko linnut kaivata kuolleita perheenjäseniään tai onko niillä mitään tunteita? Itse olen ollut kerran tuollaisen kuolevan linnun asemassa ja kerron sen tarinan. Voisiko sitä verrata jopa linnunmetsästämiseen?
Olen reservinupseeri ja käynyt usein kertausharjoituksissa nuoruudessani. Kerran olimme pataljoonan esikuntaupseerit harjoituksissa jo viikkoa aikaisemmin ennenkuin varsinainen miehistö tuli harjoituksiin. Eräänä päivänä olimme ampumaharjoituksessa, jossa esiteltiin kaikki jalkaväen aseet, joita sillä alueella voi käyttää. Miinaesittelyssä yhdestä sirpalemiinasta lensi sirpale väärään suuntaan ja sytytti painemiinan sytytyslangan tietämättämme. Kun me 15 upseeria olimme jo painemiinan lähellä, se räjähti. 11 henkilöä haavoittui viidestätoista. Itse sain painemiinan kuoren sirpaleen jalkaani ja kyynärpäähäni. Joku sai sirpaleen keuhkoon, joku naamaan ja niin edelleen.
Kaaos oli melkoinen ja tietenkin hätä. Jalastani vuoti verta niin paljon, että en päässyt ylös.
Eikö se lintuparvi ole samanlaisessa hädässä haulikolla ammuttaessa. Mitä tuntee se lintu, johon hauleja osuu, mutta ei kuole? Mitä ajattelee pyssymies ampuessaan viattomia lintuja? Ihmettelen sitä. Eikö olisi mukavampaa vain katsella niitä tuhansia lintuja, joista useimmat ovat muuttomatkallaan tulleet levähtämään saaren rantaan. Eivät ne siellä ole syntyneet, vaan vain ohikulkumatkalla. Väittäisin, että Hailuodossa, Oulunlahdella ja Kempeleenlahdella tapetaan enemmän lintuja, kuin siellä syntyy. Ne alueet ovat muuttomatkan levähdyspaikkoja, joissa niitä tapetaan häikäilemättömästi.
Itse olen lintujen ihailija ja bongari. Juoksen joka päivä ja yksi kohteeni on Vihiluoto. Siellä olemme muutamien ikämiesten kanssa koettaneet tunnistaa kaukoputkella lintulajeja. Onhan se mukavaa puuhaa. Arvatkaapa mitä tapahtuu, kun metsästys alkaa. Kaikki linnut pakenevat henkensä edestä merelle. Mielestäni olisi mukavaa, jos lintuja olisi enemmän. Lintujen katseleminen ja lajien tunnistus on mielestäni huomattavasti parempaa puuhaa kuin niiden metsästäminen.