HAILUOTO Kuusamolaissyntyinen Sisko Mustonen olisi tuskin koskaan löytänyt taiteen tekemisen iloa, ellei hän olisi muuttanut Hailuotoon. Tästä hän on lähes varma.
– Jos olisin jäänyt asumaan Ouluun, olisin taideharrastuksen sijaan luultavasti matkustellut. Mutta kun muutin pois kaupungista, huomio alkoi kiinnittyä muihin asioihin, hän kertoo.
– Kun kaupungissa astuu ovesta ulos, niin kaikesta täytyy maksaa ja kaikki on valmiiksi tehtyä. Luonnossa liikkuessa huomaa, että jotkut parhaimmista asioista ihmiselämässä ovat ilmaisia.
Ajatus muutosta kypsyi teoiksi Hietasaaren puutarhapalstalla, jossa Mustonen alkoi miettiä: Mitä haluan tehdä loppuelämäni ajan?
Sisko Mustonen toi muuttokuormansa Hailuotoon Vasken vanhaan kalastajakylään vuonna 2008, kun lähihoitajaksi valmistunut nainen sai työpaikan Saarenkartanosta. Puoliso Eero Niemelä oli muuttanut taloon jo hieman aiemmin.
– Lumouduin Hailuodon luonnosta. Kymmenen Oulussa asumani vuoden jälkeen olin esimerkiksi unohtanut, millaista pimeys on. Kun ei ole katuvaloja, näkee ihanan tähtitaivaan ja kuutamon, Mustonen haltioituu edelleen.
– Emmekä me silti ole kaukana mistään. Terassilta katselemme, kuinka lentokoneet lentävät yli. Oulun lentokentälle ei ole pitkä matka.
Sisko Mustonen oli innostunut piirtämisestä ja kädentaidoista jo pikkutytöstä lähtien. Oulussa hän kävi keramiikkakerhossa ja teki rakutöitä. Hailuodossa taiteen tekeminen lähti kuitenkin reippaasti lapasesta.
Mustonen esittelee seinällä olevia valokuvia. Ne on otettu Merisillan kolhimista laituripelleistä. Kuvankäsittelyn jälkeen niissä voi nähdä vaikka sotkan uiskentelevan rantakoivun alla, mannerta lähestyvän tornadon tai meren yllä pilveilevän taivaan, jossa pari lokkia ottaa korkeutta.
Vuonna 2011 Mustonen kehitteli kaksi maailman menoa pohdiskelevaa kuusikymppistä piirroshahmoa, Saaran ja Ossin. Seuraavana vuonna hän julkaisi Saarasta ja Ossista omakustannekirjan.
Pian hän askarteli pariskunnasta isokokoiset käsinuket.
– Aloin miettiä Suomen satavuotisjuhlaa. Miten tämä meidän sukupolvemme onkaan etuoikeutettu, kun olemme nähneet tämän nopean kehityksen ja muutoksen. Saara ja Ossi kommentoivat sitä omasta näkökulmastaan.
– Olen jonkin verran esiintynyt käsinukkien kanssa Saarenkartanossa. Voisin tehdä sitä enemmänkin vaikkapa päiväkodeissa ja kerhoissa, Mustonen tuumaa.
Tällä hetkellä Mustonen on erityisen innostunut maalaamisesta. Hän esittelee vesiväri- ja sekatekniikkatöitään, jossa seikkailevat puput, jänikset, oravat, keijukaiset ja rehevät kansanihmiset. Naivistinen tyyli tuntuu omimmalta.
– Haluan kokeilla kaikkea. Teen myös neulahuovutusta ja kudon mattoja.
Muutama vuosi sitten Eero Niemelä rakensi pariskunnan pihapiiriin komean hirsipytingin; ateljeen, askartelu- ja majoitustilan. Hirret on hankittu Hiirosessa puretusta talosta ja komean muurin tiiletkin ovat kierrätettyjä. Tuvassa on myös valokuituyhteys.
Tässä rakennuksessa on rauhaa ja valoa työskennellä.
– Eero rakensi tämän lasten ja lastenlasten yöpymistilaksi. Eero on muutenkin ollut minun muusanani ja apurinani. Kun olen kädet savessa, huudan häntä tuomaan milloin mitäkin, Mustonen nauraa.
Parhaillaan Niemelä rakentaa taiteilijalleen savenpolttouunia.
Uunin päällä ja parvelle vievillä rappusilla on valmiita ja puolivalmiita savitöitä. Massiivisilla hirsiseinillä on taideteoksia toisensa perään.
– Täällä on pidetty joitakin tilaisuuksia, ja toisinaan vuokraamme tätä yövieraillekin.
Pienimuotoisia matkailuyrityskaavailujakin pariskunnalla on. Ateljeetuvan viereen on vastikään valmistunut hirsisauna. Mustonen uskoo, että monet muutkin haluavat jakaa saman kokemuksen kuin hän.
– Täällä on ajaton olo. On kuin olisi turvapesässä. Nyt minulla on pala taivasta ja pala maata.