Hailuoto Marjaniemen pieni satamakylä punamultaisine rakennuksineen, aallonmurtajineen ja kalastusaluksineen oli kuin postikorteista. Ja kaiken kruunasi valkoinen, ylväs majakka, joka oli seissyt paikoillaan jo lähes 150 vuotta. Tai oikeastaan kaiken kruunasi meri. Se oli teräksenharmaa ja loputon.
Oululaislähtöisen kirjailijan Johanna Hulkon Geoetsivät-kirjasarjan kahdeksas osa vie Hailuodon merellisen maiseman äärelle. Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka -niminen teos poikkeaa rakenteeltaan sarjan aiemmista, romaanimuotoisista osista. Kirja koostuu kahdeksasta lyhyemmästä seikkailusta, jotka kaikki sijoittuvat eri puolelle Suomea. Hailuodon Marjaniemen lisäksi seikkaillaan muun muassa Bengtskärin majakalla, Hiidenportissa ja Hitonhaudalla.
Hulkko kertoo halunneensa viedä Nokialla asuvat kirjan päähenkilöt pois tutuista ympyröistä. Geoetsivät suuntaavat tien päälle ja törmäävät reissuillansa monenlaisiin mysteereihin. Matkakohteiksi valikoitui kiinnostavia luontokohteita, joista jokaiselle on omistettu kirjasta myös sivunkokoinen faktaruutu. Kirjaa voi siis käyttää lukuelämyksen lisäksi myös pienenä matkaoppaana.
Miten Hailuoto päätyi yhdeksi kirjan matkakohteeksi? Siihen vaikutti osaltaan Hulkon oma tausta. Hän muutti Oulusta 20-vuotiaana opintojen perässä Tampereelle ja jäi sille tielle. Nyt hän asuu Nokialla, mutta vierailee Oulussa sukulaistensa luona aina kun mahdollista.
Oululaiset juuret omaava nainen kertoo pitävänsä Oulun eteläpuolen rannikkoa omana sielunmaisemanaan. Erityisen vaikutuksen on tehnyt Hailuoto, jota katsellen hän vietti lapsuutensa.
– Meillä oli Lumijoen Varjakassa kesämökki ja sieltä oli näkymä Hailuotoon ja lautallekin. Paljon me on käyty Marjaniemessä. Hailuoto on ihana ja ihmeellinen paikka, Hulkko tunnelmoi.
Geoetsivien seikkailua kirjoittaessaan hän mietti saaren maisemia. Kuvailun tueksi hän palautti mieleensä muistoja merenrannalla vietetyistä kesäpäivistä. Muistoista kohonneita näkymiä hän päivitti tähän päivään Googlen karttapalvelun avulla. Kerronnassa voi maistaa tujauksen aallonmurtajalta pärskähtävää murtovettä ja nähdä kalasataman punaiseksi maalatut rakennukset.
– Kaunokirjallisuus ei koskaan mene täysin yksi yhteen todellisuuden kanssa eikä sen ole tarkoituskaan. Maisemat eivät kuitenkaan ole mitään kulissia, vaan nuo Hailuodon paikat mielessä olen tarinaa kirjoittanut, Hulkko toteaa.
Hulkko on kirjoittanut ammatikseen vuodesta 2009, jolloin hän julkaisi aikuisille suunnatun esikoisromaaninsa Säkeitä Pietarista. Sittemmin hän on opettanut kirjoittamista eri oppilaitoksissa, ja nyt hän opettaa luovaa kirjoittamista Tampereen työväenopiston Viita-akatemiassa.
Geoetsivät-kirjasarja sai alkunsa Hulkon perheen yhteisestä harrastuksesta – geokätköilystä. Lasten kasvettua harrastus on jäänyt vähemmälle, mutta sen tuomista seikkailuista on edelleen ammennettavaa kirjoihin. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2013, ja sen jälkeen on syntynyt seitsemän jatko-osaa. Kirjasarjan myötä täyttyi Hulkon pitkäaikainen haave.
– Olen aina halunnut kirjoittaa lapsille. Geokätköilystä sain hyvän aiheen jännittäviin tarinoihin, sillä harrastus on luonteeltaan sellainen, että se vie usein seikkailuihin.
Kirjasarja on suunnattu noin 9–10-vuotiaille ja myös pienemmille, jos lukutaito riittää.
– Kirjat ovat kuitenkin hyviä ääneenkin luettaviksi. Sitten voidaan lukemisen jälkeen yhdessä miettiä ratkaisuja. Uusimman osan kohdalla jännitystä ei venytä aiempien osien tavoin koko romaanin mittaiseksi vaan ratkaisu löytyy nopeammin, hän vinkkaa.
