Hailuoto Sata vuotta sitten Sofia Kreeta Havana lähti Hailuodosta Amerikan Michiganiin työskennelläkseen sikäläisessä täysihoitolassa. Siellä hän tapasi Johannes Edvard Hanhikosken, rakastui ja meni naimisiin tämän kanssa.
Pian Sofia Kreetan äiti kuitenkin sairastui, ja tytär palasi Hailuotoon hoitamaan äitiään. Hänellä oli mukanaan pieni tytär, joka kuoli myöhemmin. Kaivoksessa työskennellyt Juhani jäi Amerikkaan. Suomeen tullessaan Sofia oli raskaana ja synnytti toisen tyttären, Lempin. Vaikka Juhani jäi Amerikkaan, hän vieraili vaimonsa luona säännöllisesti. He saivat vielä kolme lasta. Yksi heistä oli Kaarle Johannes Hanhikoski.
– Hän oli minun isäni. Tulin tänne juhlistaakseni isoäitini Amerikkaan lähdön satavuotispäivää, kertoo Kaliforniasta Hailuotoon saapunut Elaine Jegi.
Visiitti ei ole tämän 81-vuotiaan rouvan ensimmäinen vaan jo neljäs. Hän kävi Hailuodossa ensimmäisen kerran vuonna 1962, vastavihityn saksalaissyntyisen aviomiehensä kanssa.
– Hailuodossa asuneet sukulaiseni olivat ensimmäiset, jotka aviomieheni tapasi, Elaine nauraa.
Elaine Jegin Sofia-mummu asui 14 vuotta lastensa kanssa Hailuodossa, kunnes hänen miehensä alkoi puuhata perhettään takaisin Amerikkaan, pois sodan jaloista. Johannes Hanhikoski kirjoitti jopa kirjeen Suomen hallitukselle saadakseen järjestettyä perheensä Amerikkaan, matkan vaarallisuudesta huolimatta. Viimein se onnistui.
– Isäni, joka myöhemmin muutti nimensä John Kaskeksi, oli silloin 11-vuotias.
Elaine Jegi sanoo usein ihmetelleensä, miksi hänen isovanhempansa tai vanhempansa eivät juuri näistä ajoista hänelle kertoneet. Tarina on täydentynyt ja saanut lisää sävyjä hänen vieraillessaan pikkuserkkujensa ja muiden sukulaistensa luona Suomessa.
– Joskus saatettiin mainita jotain Hailuodosta, mutta muuten en tiennyt tästä paikasta mitään ennen ensimmäistä käyntiäni. Olen isovanhempieni jälkeläisistä ensimmäinen, joka on palannut takaisin Suomeen.
Elaine arvelee, että ehkä Amerikkaan lähtö ja kaiken tutun ja turvallisen taakseen jättäminen on ollut hänen isovanhemmilleen ja isälleen niin kipeä asia, etteivät he ole halunneet siitä puhua.
– Minunkin on vaikea ajatella, että he niin lopullisesti sulkivat ovet tänne. Hailuoto on ollut minun sydämessäni. Ja Michigan oli aikoinaan kuin pieni Suomi: siellä puhuttiin suomea ja kirkkokin oli suomenkielinen. Myöhemmin sinne muutti muutakin väestöä, ja kaikki muuttui.
Ahkerasti matkustava Elaine on tavannut Hailuodossa isänsä serkut Kreeta ja Ilmari Pirkolan, pikkuserkkunsa Matti, Heikki ja Jenni Sipilän perheineen, Kaisu ja Pekka Heikkisen sekä paljon muitakin sukulaisia.
– Tuntuu, kuin saisin aina lisää sukulaisia käydessäni täällä, Elaine nauraa.
Elaine puhui isovanhempiensa kanssa pääasiassa suomea, ja myöhemmin hän on opiskellut aktiivisesti sukunsa äidinkieltä.
– Kalifornian yliopiston professori veti kotonaan suomenkielen kurssia, ja siellä meitä oli monta harmaahiuksista opiskelemassa ja juomassa kahvia!
Elaine on käynyt muutama vuosi sitten Paltamossakin kielikurssilla.
Elaine Jegi on tutkinut eniten juuri isänsä puolen sukua, koska haluaa tuntea juurensa ja historiansa, rakentaa identiteettinsä.
– Olen 99-prosenttisesti suomalainen, sillä molemmat vanhempani ovat suomalaisia. Olen ylpeä suomalaisista arvoista ja asenteesta: siitä, miten täällä huolehditaan köyhistä, lapsista ja luonnosta. Esimerkiksi äitiyspakkaus on erittäin hieno asia! Täällä ihmiset välittävät toisistaan ja ovat rehellisiä. Olen hyvin ylpeä juuristani!
Hailuodosta Elaine matkustaa Lohjalle, mistä hän on vuokrannut mökin. Sinne saapuu myös hänen Texasissa asuva poikansa Doug Jegi perheineen. Myös hänen Düsseldorfissa asuva tyttärensä Kristy Glassman perheineen on käynyt Suomessa.
– He kaikki ja etenkin neljä lastenlastani ovat hyvin innostuneita suomalaisuudestaan. Lohjalla aiomme mökkeillä, saunoa ja syödä makkaraa – tehdä niitä asioita, mitä suomalaiset tekevät, Elaine nauraa.
Mitkä asiat Elaine Jegi kokee itsessään suomalaisiksi piirteiksi? Pitkään hänen ei tarvitse miettiä.
– Haluan tehdä asiat itse. En pyydä apua. Kun päätän tehdä jotain, sen myös teen. Olen myös ajatuksiltani aika liberaali - ja kunnioitan luontoa.