Rauhantervehdyksessä n:o 22 Hailuodon kirkkoherra Timo Juntunen esittää 1960-luvulle saakka eläneen harhakäsityksen, että kirkon maalaukset olisivat olleet Mikael Toppeliuksen käsialaa: ”Kirkon seiniä koristivat Mikael Toppeliuksen maalaukset, jotka tuhoutuivat palossa”.
Tosiasiassa palossa menetettiin Christian Hendersson Wilbrandtin maalaukset vuodelta 1659 ja Lauri Galleniuksen maalaukset vuodelta 1690. Alkuperäisen noin 19 metriä pitkän kirkkorakennuksen kaikki katto- ja seinämaalaukset olivat Wilbrandtin tekemiä. Kirkon jatko-osan (1686) vastaavat työt olivat Lauri Galleniuksen eli Laurentius Gallenion maalaamia. Tämän kertoo uuden kirkon ovipielessä sijaitseva Mikael Toppeliuksen maalaama vanhan kirkon historiataulu, kuitenkaan mainitsematta Wilbrandtin nimeä.
Vanhalla ja hauskalla suomalaisella kirjaimistolla ja vanhalla ja mielenkiintoisella ruotsin kielellä kirjoitettu historiataulu kertoo, että kirkko maalattiin 1659 ja että ¼ jatko-osan maalasi Laur. Gallenio 1690. Edelleen taulu kertoo että: ”V. 1756 lattia penkkeineen uusittiin, samoin uusi alttari ja sakasti. Samana vuonna parannettiin lehteri ja kirkko koristeltiin uusilla ikkunoilla, uusilla ovilla ja uudella saarnatuolilla, jotka kuorin ja penkkien kanssa tulivat maalatuiksi Michael Toppeliuksen toimesta”.
Helge E. Wigrenin toimittama Avaa ovi! (s. 21) kertoo: ”1756 lokakuun 18. Maksettu Seurakunnan sopimuksen mukaan maalari Toppeliukselle palkkio, joka maalasi omilla maaleillaan Saarnatuolin, Kuorin, Sakariston, ikkunoita, ovia ym. kuten hänen laskunsa osoittaa 350 taalaria kuparissa”.
Kirkon tuhopoltossa tuhoutui vain kaksi Toppeliuksen maalausta: kukkakori-asetelma ja viikunapuu: ”Puun juurelle on jätetty kirves. Se puu, joka ei hyvää hedelmää kanna, kaadetaan ja heitetään tuleen (Raamattu)”. Tuholta säilyivät Toppeliuksen maalaamat saarnastuolin kauniit kuvat autuaaksi julistamisesta sekä puinen historiataulu.
Maalari Toppeliuksesta kertoo J.L. Suomela: ”Toppelius sai jatkaa kirkkomaalarien Wilbrandtin ja Galleniuksen jälkeen. Pettymyksensä lienee ollut melkoinen, kun suurin osa töistä oli tavallista ikkuna-, ovi- ja penkkimaalausta”.
Suomela kirjoittaa myös: ” Hänestä voisi sanoa tuntematon Toppelius, siksi paljon töistänsä on virheellisiä tietoja Hailuodon kirkon osalta. Harhakäsityksiä on varmaan levittänyt sekin historiataulu, jonka hän maalasi kirkkoon, tekstissä erittelemättä työnsä laajuutta. Tämän taulun eteen pysähtyneelle on jäänyt mieleen ja hänen välityksellään levinnyt tieto, joka liitti kirkon maalaukset Toppeliuksen työksi (Suomela 1967 s. 22)”.
Kirkon restauroinnin yhteydessä vuosina 1964-1966 tutki Helsingin yliopiston taidehistorian professori Lars Pettersson kirkon maalaukset ja julkaisi vuonna 1971 teoksen Hailuodon palanut puukirkko ja sen maalaukset. Lukemalla tätä teosta pääsee selville kirkon todellisista maalareista ja maalausten sisällöstä.
Olen itse tutkinut pitkään näitä maalauksia. Hailuodon kirjastoon jättämässäni kirjoituskokoelmassa Heimon teesit on tutkielma maalauksista. Siinä on myös kaaviokuva maalausten sijoittumisesta kirkon seinäpinnoille. Tutkielmassa on seikkaperäisesti kerrottu muun muassa mitä eri tahot ovat maalauksista kertoneet ja arvelleet.
Haukiputaan kirkosta löytyy 40 Mikael Toppeliuksen maalausta, joiden ”yhteispituuden” sanotaan olevan 100 metriä.
Kiitän armoitettua kirjailijaamme kirkkoherra Timo Juntusta empaattisista ja kielellisesti hyvin kirjoitetuista teksteistä, joita olen saanut ilolla lukea.