Hailuoto. – Jos tätä taloa ei olisi, tuskin olisi Hailuodon nuorisoseuraakaan.
Näin tuumaa Hailuodon nuorisoseuran puheenjohtajana vuodesta 2003 toiminut Maarit Parrila.
Hän on tullut jo varhain nuorisoseurantalolle kertomaan nuorisoseuran vaiheista ja lämmittämään kahvion isoa kamiinaa, joka on aiemmin lämmittänyt kirkkoa. Toiset kaksi löytyy salin puolelta.
Nuorisoseuralla on komea historia. Se on ainoa hailuotolainen yhdistys, joka on toiminut yhtäjaksoisesti sen perustamisvuodesta 1893 lähtien. Toiminta oli vuosikymmeniä vireää ja monipuolista: oli iltamia, raittiusluentoja, nuorisotyötä ja näytelmiä. Aktiivien joukko oli suuri Mutta kuten kaikkialla muuallakin Suomessa, nuorisoseuran toiminta alkoi vähitellen hiipua. 2000-luvun alkupuolella nuorisoseurataloa kaupiteltiin Hailuodon kunnalle yhdellä eurolla. Kauppoja ei syntynyt.
Puheenjohtajan nuijaan tarttui Parrila, ja nuorisoseura-aktiivien ydinjoukkoon liittyivät hänen lisäkseen Inga Piekkola, Marjut Toppi, Sanna Sipilä, Liisa Pietola ja Sanna Ilmola-Ranta. Alkoi toimeliaampi vaihe.
Nuorisoseuralla järjestettiin iltamia ja tapahtumia. Kotiseutuliitolta saatiin rahaa remontteihin, jotka tehtiin talkoovoimin: kunnostettiin keittiö ja sosiaalitilat sähköineen ja viemäröinteineen. Tehtiin kattoremontti. Fiksattiiin julkisivu ja kohennettiin talon sisäpintoja.
Lue lisää 24.4. ilmestyneestä Rantalakeudesta – painettuna tai diginä!
Hailuodon nuorisoseura
Ensimmäinen nuorisoseuran oma rakennus Hyvelä pystytettiin nykyisen Kulttuuritalo Päiväkodin läheisyyteen Muurarinkedolle vuonna 1895.
Uusi nuorisoseurantalo päätettiin rakentaa vuonna 1919 uuteen paikkaan Valpun tilan maalle. Mukaan hankkeeseen tuli myös Hailuodon maalaisseura.
Tupaantuliaisiltamat pidettiin laskiaisena 1923. Toisen pääsiäispäivän jälkeisenä yönä keskeneräinen rakennus paloi.
Jo 29. heinäkuuta samana vuonna oli uuden nuorisoseurantalon vihkiäisjuhla samalla paikalla. Taloa remontoitu vuosikymmenten varrella useaan otteeseen.
Vuonna 1901 nuorisoseuralle perustettiin oma kirjasto. Tärkeitä virstanpylväitä olivat myös kotiseutu- ja nuorisotyön käynnistäminen.
Suojeluskunta sai käyttää taloa vuosien 1932-1944. Suojeluskunta lahjoitti osuutensa nuorisoseuralle ennen lakkauttamistaan.
