Kempeleenlahti ja Akionlahti ovat erittäin arvokkaita luontokohteita muun muassa uhanalaisen upossarpion esiintymien sekä alueen vesilintujen vuoksi. Luontoarvoiltaan arvokkaita alueita ovat myös Perämeren jokisuistot ja Krunnien luonnonsuojelualue.
Tämä selvisi kolmivuotisessa ja nyt päättyvässä Saumaton Perämeri SEAmBOTH -hankkeessa, jossa on kartoitettu pohjoista Perämerta rajan molemmin puolin ja mallinnettu arvokkaita meriluontokohteita. Hankkeessa harvinaisten lajien esiintymistodennäköisyyksiä mallinnettiin muun muassa olemassa olevia karttapalveluita ja satelliittikuvia, Suomen ja Ruotsin Geologisten tutkimuskeskusten kaikuluotausdataa sekä muita kenttätutkimuksia hyväksi käyttäen. Ensimmäistä kertaa kartoille on saatu myös ihmispaineet kuten ruoppaukset, rantarakentaminen ja vesiliikenne.
– Suurin osa Itämeren vaarantuneista vesikasvilajeista löytyy pohjoiselta Itämereltä. Perämeren arvokkain luonto löytyy jokisuistoista ja hyvin matalilta, melko suojaisilta alueilta sekä sellaisilta alueilta missä ihmispaineita vähemmän, kuten Liminganlahdella ja Krunnien luonnonsuojelualueelta, kertoo meribiologi Essi Keskinen Metsähallituksesta.
Uhanalaisia Perämeren alueen vesikasvilajeja ovat upossarpion lisäksi esimerkiksi silonäkinparta ja nelilehtivesikuusi.
Merkittäviä luontoarvoja löytyi hyvin rajatulta ja keskittyneeltä alueelta, ja jopa 57 prosenttia ihmisten meriekosysteemiin aiheuttamista paineista kohdistuu juuri näille alueille.
– Lisäämällä suojelupinta-alaa vain yhdellä prosentilla voitaisiin suojeluteho jopa kaksinkertaistaa. Samalla monia ekologisesti tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä saataisiin suojelun piiriin, kertoo tutkija Elina Virtanen Suomen Ympäristökeskuksesta.
Geologisissa kartoituksissa löydettiin Hailuodon luoteispuolelta 30-50 metriä syviä kanjoneita, jotka ovat syntyneet todennäköisesti jäätikköjärvien valumajokien uurtamina. Pohjasedimenttianalyyseissä näkyi myös vuoden 1986 Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus kohonneina lyijypitoisuuksina.
– 1970–80 -lukujen jälkeen raskasmetallit ovat alkaneet vähentyä. Eli jotakin ollaan merialueilla tehty oikein, projektisuunnittelija Suvi Saarnio kertoo.
Tutkimuksissa havaittiin myös, että pahamaineinen vieraslaji mustatäplätokko on levinnyt jo Oulun korkeudelle.
Ruotsin ja Suomen yhteistä SEAmBOTH -hanketta koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Suomen puolelta mukana ovat olleet Suomen ympäristökeskus, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ely-keskukset sekä Geologian tutkimuskeskus.
