Hailuoto Tarinoitten ja tilojen puutarha. Sellainen löytyy hailuotolaisen Tiina Nurron talon ympäriltä. Puutarhansa joka nurkalla Tiinalla oli kerrottavanaan hauska, liikuttava, huvittava tai surkuhupaisa tarina puutarhakokeiluistaan, kotieläimistään, sukulaisistaan, iloistaan ja suruistaan.
Kymmenet Avoimet puutarhat -tapahtumaan osallistuneet kävijät kuuntelivat hiiskumatta tarinaa, miten hän istutti puutarhaansa balkaninhevoskastajan toukokuussa 2012 murehtiessaan sairaalaan aivonfarktin vuoksi joutunutta isäänsä.
– Tunsin, että minun oli saatava elämääni jotain iloa ja istutin puun. Mutta isä kuoli toukokuun lopussa. Siksi tämä on isän muistokastanja.
Puutarhan ”seuraavan huoneen” nurkkauksessa on saksanpaimenkoiran kipsipatsas ja kivistä muotoiltu sydän.
Tähän paikkaan on haudattu perheelle niin rakas koira Aksu. Tiina Nurrolle ei ole ollut samantekevää, millaisia kukkia perheelle paljon iloa tuottaneen eläimen haudalla on.
– Minulle eivät ole tärkeitä vain kasvit vaan myös niiden nimet. Siksi istutin Aksunkin haudalle päivänliljalajikeen, jonka nimi on Gentle shepherd. Kurjenmiekka on Be my angel, gladiolus Beautiful angel ja Ilo-pensasruusu, Tiina kertoo.
Puutarhassa tehdään myös matkaa pitkin sinne tänne aseteltuja kotoisia räsymattoja. Ne voivat viedä rauhallisen, auringossa kylpevän istuinryhmän luo, villinvehmaalle pionikukkulalle tai ryöppyävästi kukkivan purppuraomenapuun juurelle. Puutarhan hämystä voi löytää myös harvinaisuuden: helakan sinisenä tuulessa huojuvan sinivaleunikon.
– Se on tosi vaikea saada kukkimaan, kokeiltu on, vahvistaa myös Kari Tuhkanen.
Nurron kodin ympäriltä saattaa löytää yllättäen pieniä viestejä. Katkenneen puun juurella on kyltti: Mama´s Garden. Toisen puun juurella on hänen tyttärensä Noran maalaama mietelause: I looked in temples, churches & mosques. But I found the Divine within my heart. - Rumi.
Ei ihme, että Tiina Nurro sanoo leväyttävänsä puutarhassaan auki sekä sielunsa että sydämensä.
Puutarhakärpänen puri Tiina Nurroa ”oikein kunnolla” vuonna 1994. Pikkuhiljaa puutarha on laajentunut joka suuntaan, ja laajeneminen jatkuu koko ajan. Tiina puhuu keskeneräisyydestä jo siksikin, että se on Avoimet puutarhat -tapahtuman teema. Hän puhuu siitä myös siksi, että innostuneelle harrastajalle puutarha on matka ja prosessi. Puutarhan ei tarvitsekaan olla valmis.
– Minun puutarhassani puut ja pensaat saavat ojennella oksiaan kulkureitille. Puutarhan pitää tulla iholle, ottaa syliin.
Tämän puutarhurin filosofian voi löytää brittiläisistä puutarhoista. Yhteen penkkiin voidaan istuttaa paljon erilaisia kasveja, perennoja, pensaita, pieniä puita. Ne saavat elää penkissä kuten tahtovat, eikä Tiina laita pahakseen, vaikka joukkoon lyöttäytyisi jokunen luonnonkasvikin. Puutarhasta löytyy liki 300 perennaa, 70 erilaista kiinanpionia ja 40 pensasruusua.
– Minulle luonnon monimuotoisuus on hyvin tärkeää. Siksi en käytä lainkaan myrkkyjä. Kitken pois mitä kitken, ja suosin pölyttäjille mieluisia kukkia.Hailuodon sunnuntaipäiväisen Avoimet puutarhat -tapahtuman järjestelyissä mukana oleva Kari Tuhkanen on iloinen siitä, että mukaan ilmoittautui neljä hyvin erilaista puutarhaa.
Oli Tiina Nurron metsäisen vehmas brittiläinen puutarha, oli perinteisen maalaistalon käyttöpuutarha, oli rivitalopuutarha sekä Tuhkasen oma, hiekkakankaalla oleva kuivan maan puutarha satoine ruusuistutuksineen. Eräässä puutarhassa näkyy myös ajan kulku: se on muuttanut muotoaan omistajansa ikääntyessä ja siirtyessä helppohoitoisempaan viheralueeseen.
– Avoimet puutarhat päättyi puutarhassani vietettävään grillijuhlaan, jossa kootaan päivän saldoa ja vaihdetaan kokemuksia. Tämä tapahtuma järjestetään ehdottomasti ensi vuonna uudelleen, omaa puutarhaansa rakkaudella rakentava Tuhkanen lupaa.