KEMPELE Kirjailija Ari Paulow avaa kotinsa oven Kempeleessä. Yleensä hän ei haastatteluja kotonaan ole antanut, mutta tällä kertaa on pakko. Flunssa vaivaa ankarasti koko perhettä.
Onneksi tuoreen kirjan julkaisujuhla saatiin kuitenkin pidettyä edeltävällä viikolla. Tälläkin kertaa Paulow kutsui lukijoitaan ja yhteistyökumppaneitaan Ouluun Heinäpään Oluttupaan. Väkeä kertyi paikalle lopulta parisataa henkeä.
– Kirjailijat eivät yleensä taida järjestä julkaisujuhlia, mutta haluan toimia toisin. Kirjan julkkarit ovat hyvä tilaisuus tavata lukijoita ja saada heiltä palautetta. Monille kirjailijoille ainoa palaute tulee kriitikoilta ja lehtien arvioista.
Aihetta juhlaan oli tavallistakin enemmän. Tänä syksynä Ari Paulowilta tuli jo kymmenes Jesse Hackman -romaani. Tällä kertaa kirjan päähenkilö liikkuu kansainvälisissä ympyröissä selvittäen taidemaailmaan sijoittuvaa rikosta.
Idea taiderikoksesta tuli kustantajalta. Paulowille taidemaailma oli uusi. Ensin hänestä tuntuikin siltä, ettei aiheesta löydy ensimmäistäkään rikosta. Vierailtuaan Hagelstamin huutokaupassa ja keskusteltuaan asiantuntija Maria Ekman-Kolarin kanssa hän huomasi pahasti olleensa väärässä. Perehdyttyään taiteen maailmaan Paulow havaitsi taiderikollisuuden olevan varsin tuottoisaa.
– Joka vuosi poliisin haaviin jää väärennettyjä tauluja 15 miljoonan euron edestä pelkästään Suomessa, Paulow antaa esimerkin.
Ideointi saattoi olla aluksi vaikeaa, mutta työlääksi osoittautui kirjoittaminenkin. Se oli huomattavasti hitaampaa kuin aiemmin. Sinisen enkelin valmistuminen vei yhdeksän kuukautta täysipäiväistä työskentelyä. Aikaa saattoi upota jopa päivän verran yksittäisen kappaleen hiomiseen.
– Huhtikuussa aioin jo jättää homman kesken. Pää oli kuin mehiläispesä. Täynnä ideoita eikä keskittymisestä tahtonut tulla mitään.
Syynä saattoi kirjailijan mukaan olla se, ettei hän viettänyt lainkaan kesälomaa viime vuonna. Se meni Kuntosaliopasta kirjoittaessa.
Valmiiksi kirja kuitenkin tuli. Lopputulokseen Paulow on tyytyväinen. Kieleltään Sininen enkeli on parasta, mitä hän on tähän asti tuottanut.
– Nyt kun luen vanhoja Hackmaneja, niin mietin itsekin, miten olen voinut kirjoittaa sillä tavalla. Löydän paljon korjaamisen ja parantamisen varaa. Ihmettelen itse, miten ihmiset ovat kuitenkin halunneet ja haluavat edelleen lukea vanhoja tarinoitani.
On aika lopetella haastattelua. Kirjailija asettautuu vielä työpöytänsä ääreen valokuvattavaksi. Ruskea ja muhkea pöytä seisoo makuuhuoneen nurkassa, eikä sen päällä ole epämääräisiä paperikasoja.
– Nykyään käytän kahta tietokonetta, kuten monet muutkin kirjailijat. On kätevää tarkistaa toiselta koneelta tietoja samanaikaisesti kun kirjoittaa, Paulow toteaa.
Pöydän nurkalla jököttää robotin pää, eikä kyseessä ole mikä tahansa robotti, vaan Terminator 2 -elokuvasta tuttu T800. Ja siihen kirjailijalla on hyvä tarina, tietysti.
– Sain eräänä päivänä paketin työpaikalle. Kun avasin sen, löysin laatikosta robotin pään. Mukana oli viesti faniltani, joka kertoi lukevansa dekkareitani Lontoossa aina kun koti-ikävä yllättää.
