"Haas­teel­li­sin­ta on ta­voit­taa fyy­si­ses­ti ne ih­mi­set, jotka elävät yksin ja eris­täy­ty­nei­nä" – Katso vi­deol­ta myös Niko Sal­mi­sen räp­pi­saar­na

Kempeleen uusi seurakuntapastori Niko Saarista kiehtoi Kempeleen seurakuntalaisia osallistava ote. Uusi koti löytyy pyöräilymatkan päästä Oulunsalon puolelta.

Kuva: Heli Rintala

Voi olla, että Kempeleen seurakunnan seurakuntapastori Niko Salminen saarnaa rippikoululaisille jonain sunnuntaina räppäämällä. Tai ehkä hän tuo seurakunnan tilaisuuteen mukanaan kleinspitzinsä Onnin, joka pötköttelee rennosti hänen jaloissaan hartauden aikana.

Voi myös olla, ettei hän tee niin. Tammikuussa seurakuntapastorina aloittanut Salminen korostaa olevansa seurakunnan palvelija. Hänen päämääränään ei ole järjestää työntekijäperformanssia vaan toimia seurakuntalaisten tarpeiden pohjalta. Niinhän hän teki räpätessään ja ottaessaan Onnin mukaansa tapahtumiin ja hoivakotivierailuille.

Salminen puhuu paljon vuorovaikutuksesta, keskustelemisesta ja kuuntelemisesta. Keskustelun puute on hänen mielestään jopa ongelmallista.

– Omissa kaikukopeissaan on helppo huudella. Mutta on rikastavaa nähdä, että samoista lähtökohdista voi päätyä eri lopputuloksiin. Se ei ole uhka. Itsekin pyrin rakentamaan dialogia ihmisten välille.

Salmisen mielestä kirkko voi olla ihmisiä yhdistävä liima nyt, kun yhtenäiskulttuuri on murtunut.

– On suuri tappio, jos kirkko profiloituu vain tietynlaisten ihmisten kirkoksi. Kirkon on edelleen puolustettava heikommassa asemassa olevia ja yhdistää, ei erotella ihmisiä.

Salminen sanoo teologiksi valmistumisensa jälkeisten työpaikanvaihdoksensa olleen melkoisia ”rytinämuuttoja”. Kun hänen seurakuntapapin sijaisuutensa Enossa päättyi 27. elokuuta 2017, hän aloitti Ylivieskassa 29. elokuuta. Diakoniapapin sijaisuuden päättyessä Ylivieskassa 31. joulukuuta, hän aloitti Kempeleessä heti 1. tammikuuta.

– Loikka itäisestä Pohjois-Karjalasta läntiseen Ylivieskaan oli tietysti suurempi harppaus kuin muutto Yliviekasta Oulun seudulle joulun välipäivinä, jolloin pystyn hoitamaan myös viimeisiä Ylivieskan työtehtäviä.

Hänen aiempi suhteensa Kempeleeseen on ohut.

– Mitä nyt lomamatkoilla poikettiin Zeppelinissä, Salminen nauraa.

– Pääsin puntaroimaan useampiakin työpaikkoja Ylivieskan viransijaisuuden lähestyessä loppuaan. Valitsin Kempeleen, koska minua viehätti se, miten täällä panostetaan jumalanpalvelukseen ja miten seurakuntalaiset ovat aktiivisesti mukana toiminnassa, Salminen huomauttaa.

– Minua myös viehätti toimintaympäristö Oulun lähellä. Kempele on myös looginen seuraava askel seurakunnan koon ja työn tarjoamien haasteiden perusteella.

Katso video Niko Salmisen pitämän konfirmaatiomessun räppisaarnasta.

Samaan hengenvetoon Salminen kiittelee entisiä seurakuntiaan. Enossa hänen vastuullaan oli koko kasvatuspuoli vauvoista isos-koulutettaviin, mikä kiinnosti opettajaksikin valmistunutta Salmista. Ylivieskassa hän taas sanoo diakoniatyön avanneen hänen silmänsä huono-osaisuuden suhteen.

Perheiden hyvinvoinnin edistämisen hän kokee erittäin tärkeäksi työksi. Näkökulmaa tähän tuo sekin, että hänellä on 1,5-vuotias poika. Perheillä on haasteita, vaikka eläminen on käynyt aineellisesti helpommaksi. Aika on kortilla, työn ja vapaa-ajan välinen ero hämärtymässä.

– Kuormitus on kasvanut henkisellä puolella.

Salminen korostaa jumalanpalveluksen tärkeyttä. Siellä ollaan yhdessä paitsi muiden kristittyjen, myös Jumalan kanssa. Jumalanpalveluksissa kokoonnutaan kuulemaan sanaa, olipa kyse sitten luetusta tekstistä, virsistä tai ehtoollisesta. Jumalanpalveluksessa pysähdytään myös elämän suurten kysymysten äärelle: Mistä tullaan ja minne mennään.

– Ettei elämä vain rullaisi eteenpäin harmaana mössönä, vaan asioilla olisi merkitys, Salminen korostaa.

– Ihmisen näkökulma omaan elämäänsä on hyvä olla toiveikas. Huoletkin voivat asettua isoon, lohdulliseen ja jopa iloiseen kokonaiskuvaan. Kun kiinnittää katseensa hyvään, se voi tulla todeksi.

Mikä on papin tehtävä? Salminen sanoo kysymyksen olevan hyvä. Vanha nimitys papista seurakuntansa paimenena voi kuulostaa joidenkin korvissa jopa holhoavalta.

Salminen palaa teemaan, josta juttu alkoikin.

– Tehtäväni on palvella ihmisiä Raamatun perussanoman kautta. Minulla on tästä tehtävästä aika avara käsitys. Papin työ on myös etsivää työtä: on etsittävä ne katvealueet, joihin Raamatun sanoma ei ole yltänyt. On mentävä tutun ja turvallisen ulkopuolelle, mutta samaan aikaan toimittava myös siellä, missä jo ollaan.

Esimerkkinä katvealueelle menemisestä Salminen nostaa joululauluillat, joita Ylivieskan seurakunnan joululauluillan, joka järjestettiin hotellin baarissa. Kempeleessäkin seurakunnan työntekijät päivystävät Zeppelinissä perjantaisin.

– Haasteellisinta on tavoittaa fyysisesti ne ihmiset, jotka elävät yksin ja eristäytyneinä kodeissaan. Entä miten tavoittaa ne ihmiset, jotka suhtautuvat kirkon sanomaan kielteisesti? Heitäkin on lähestyttävä, mutta heidän omilla ehdoillaan.

Salminen sanoo lähtevänsä herkästi liikkeelle, kun pyydetään. Aiemmissa työpaikoissa hän kävi usein esimerkiksi eri puolueiden juhlissa ja yhdistysten tilaisuuksissa.

Itseään tuore kempeleläispastori luonnehtii rauhalliseksi, reippaaksi, tunnolliseksi ja huumorintajuiseksi. Kansankirkon kasvatti ja kaikkiin herätysliikkeisiin avoimin mielin suhtautuva mies sanoo pysyvänsä asiassa, mutta välttävänsä kuivakkuutta.

– Yritän parhaani, ja se tarkoittaa seurakuntalaisten parasta. Ja yritän pitää jalat maassa, vaikka katse onkin taivaissa.