Rantalakeus. Geologian tutkimuskeskus (GTK) jatkaa happamien sulfaattimaiden yleiskartoitusta rannikkoalueilla. Tulevana kesänä kesäkuusta syyskuuhun töitä tehdään Pohjois-Pohjanmaalla pääosin Siikajoen ja Oulujoen välisellä alueella sekä Iijoen valuma-alueella.
Maastossa kartoittajat tekevät maaperähavaintoja käsikairalla ja käsikäyttöisellä moottoritärykairalla pelto-, suo- ja metsäalueilla. Kairauspisteillä kuvataan maaperän maalajit, otetaan maaperänäytteitä laboratorioanalyysejä varten sekä tehdään pH-mittauksia suoraan maannäytteistä. Näytteiden ottaminen ei aiheuta haittaa luonnolle eikä jätä pysyviä jälkiä maastoon.
Laboratoriossa näytteistä määritetään rikkipitoisuus ja muiden alkuaineiden pitoisuuksia. Näytteet myös hapetetaan (pH-inkubaatio), minkä avulla todennetaan happamoitumista aiheuttavien sulfidien olemassaolo.
Tutkimustulosten perusteella laaditaan valuma-aluekohtaisesti yleiskartta happamien sulfaattimaiden luokiteltuna esiintymisen todennäköisyyksien mukaan. Kartat julkaistaan kaikille avoimessa karttapalvelussa osoitteessa http://gtkdata.gtk.fi/hasu/index.html.
Suomen rannikkoalueilla esiintyy monin paikoin ympäristölle haitallisia tai potentiaalisesti haitallisia happamia sulfaattimaita, etenkin Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Tyypillisesti nämä alavat vanhat merenpohjan kerrostumat ovat nykyisin viljelyskäytössä tai turpeen alla soiden pohjalla.
Kun alueita kuivatetaan maataloustarkoituksiin, turve- ja metsämaita ojitetaan tai alueille rakennetaan pohjavedenpinta laskee. Silloin sulfidikerrokset joutuvat pohjavedenpinnan yläpuolelle ja maaperän rikkiyhdisteet hajoavat ilman hapen vaikutuksesta ja tuottavat rikkihappoa. Rikkihappo liuottaa vuorostaan ympäristöstään metalleja. Näistä syntyy edelleen happamia ja metallirikkaita valumavesiä, jotka pilaavat vesistöjä ja jokisuistoja. Jokivesistöjen kalakuolemat ovat happamien ja metallirikkaiden huuhtoutumien näkyvin seuraus.
Happamilla sulfaattimailla on heikot geotekniset ominaisuudet, ja suunnittelussa ja rakentamisessa tulisi huomioida betoni- ja teräsrakenteiden syöpymisvaaraa sekä huolehtia happamista kaivumassoista.
Jotta happamista sulfaattimaista syntyviä haittoja voitaisiin ehkäistä tai vähentää, on selvitettävä, missä rikkipitoisia sulfidisedimenttejä (usein tumman- tai mustan värisiä) esiintyy. Tällä kartoitustyöllä pyritään luomaan yleiskuva sulfaattimaiden esiintymisestä tutkimusalueella.
EU:n vesipuitedirektiivin mukaisessa luokittelussa varsinkin Pohjanmaan jokivesistöt ovat sekä ekologiselta että kemialliselta tilataan heikossa kunnossa. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö laativat 2011 kansallisen strategian happamien sulfaattimaiden haittojen vähentämiseksi.
Myös vesienhoidon toteutusohjelmassa 2010–2015 ja uusissa vesienhoitosuunnitelmissa vuosille 2016–2021 painotetaan happamien sulfaattimaiden kartoituksen nopeaa toteuttamista GTK:n toimesta eräänä edellytyksenä saavuttaa vesipuitedirektiivin vaatimaa pintavesien hyvää tilaa myös Länsi-Suomessa.
Kartoitustuloksista on hyötyä esimerkiksi kansallisessa ja alueellisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa, maa- ja metsätaloudessa, turveteollisuudessa, maarakentamisessa ja konsulttiyrityksissä.