Se ei rockabillykärpäsen puremaa Annolaa kuitenkaan hidastanut. Hän oli kasvanut pikkutytöstä asti jenkkiautojen ja menneiden vuosikymmenten musiikin parissa.
Nyt Annolaa voi luonnehtia fiftariksi – 50-luvun muotia ja kulttuuria ihannoivaksi henkilöksi. Edelleen hän herättää huomiota. Negatiivista huutelua hän saa peräänsä yleensä vain saman ikäisiltä tai nuoremmilta. Vanhemmat ihmiset puolestaan antavat kehuja ja kannustusta.
– Vastikään Kempeleen apteekissa asioidessani eräs vanhempi rouva tuli toteamaan, että ”sinulla on todella kaunis mekko”. Siitä tuli itselle hirveän hyvä fiilis.
Aivan päivittäin hän ei kellohameeseen pukeudu, mutta arkivaatteetkin henkivät tyyliä.
– Vähintään minulla on farkut ja prätkärotsi.
Annola sanoo ihmisten katselevan kysyvästi hänen liikkuessaan 50-luvun tyylisissä vaatteissa.
– Katse ei ole arvosteleva, mutta moni varmasti haluaisi kysyä jotain jos uskaltaisi. Itse toivoisin, että jos joku asia mietityttää, niin kysykää rohkeasti. Vastaan mielelläni!
Katse kääntyy Sanna Annolaan etenkin silloin, kun nuori nainen nousee autostaan. Se kun ei ole ihan tavallisimmasta päästä.
– Isäni on harrastanut pitkään jenkkiautoja, joiden kyydissä olen ollut pienestä pitäen. Halusin itsellenikin ison jenkkiauton. Koska tykkään kauhuelokuvista, metsästin itselleni vanhan ruumisauton, Annola hymyilee.
Nyt alla on Chevrolet Caprice Classic vuodelta 1989. Auto on palvellut aiemmin suonenjokisen hautaustoimiston käytössä. Iso, musta jenkki on alkuperäisessä asussa. Arkkukin autosta löytyy. Ja luuranko.
– Arkkuun on rakennettu subbari (matalia taajuuksia toistava kaiutin, toim.huom.). Luuranko istuu arkun perällä. Haluaisin löytää itselleni 50-luvun lopun Cadillacin ruumisauton. Niillä vaan on aika kova hinta.
Annola kuuluu suomalaiseen ruumisautoharrastajien yhdistykseen. Elokuussa hän osallistuu yhdistyksen kymmenvuotiskokoontumiseen Forssassa.
– Jäseniä on yli kaksisataa, hän paljastaa.
Oulussa hän osallistuu säännöllisesti harrasteajoneuvokokoontumisiin. Aina joskus kesälauantaisin harrastajat kokoontuvat Limingantullin Prismalle, mistä joukko ajaa letkassa keskustan kautta Nallikariin kahville. Naispuoliset harrastajat saattavat samalla vaihtaa asustevinkkejä.
– Vintage-tyylisiä vaatteita on todella paljon tarjolla. Aidot 50-luvun vaatteet ovat kalliita, mutta uustuotantoa on helppo hankkia.
Mikä 50-luvussa sitten kiehtoo? Sanna Annola luettelee lukuisia syitä. Tärkeimpänä hän painottaa naisen roolia.
– Nainen on saanut olla tuolloin rehellisesti nainen, eikä hänen ole tarvinnut olla missään muotissa. Aika oli tähän päivään verrattuna hyvin viatonta.
Annola tuumaa syntyneensä väärälle vuosikymmenelle.
– Haluaisin kyllä elää sitä aikaa. Toki arki on ollut silloin monessa suhteessa rankempaa, mutta elämä on eletty täysillä.
Myös musiikilla on olennainen osa fiftarin elämässä. Annolalla on isänsä kanssa vielä toteutumaton haave vierailla Elvis Presleyn kodissa Gracelandissa.
– Elviksen ääni on niin syvä ja pehmeä. Se taipuu monenlaiseen musiikkiin. Ääni menee heti jalan alle.
Tulevana viikonloppuna Sanna Annola osallistuu Bop & Roll -tapahtumaan Vuokatissa. Paikan päälle tulee iso joukko rockabilly -harrastajia. Samalla valitaan Miss Bop & Roll pinup. Myös Annola on kisaamassa.
Hänet valittiin kymmenen finalistin joukkoon Facebook-ilmoittautumisten perusteella. Kainuussa hän kilpailee taiteilijanimella Sandy Sugar.
– Olen tehnyt mallin töitä 16-vuotiaasta, mutta missikilpailuun en ole aiemmin osallistunut. Jos voitan, se toivottavasti avaa ovia uusiin asioihin. Isä ja äiti lähtevät mukaan tsemppaamaan.
Ammatiltaan Annola on vartija, mutta hän on työskennellyt nyt vanhempiensa yrityksessä torimyyjänä. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa muutto eteläisempään Suomeen. Sinne ovat keskittyneet fiftari- ja rockabilly -harrastajatkin.
Toiveissa on myös samanlaisista asioista pitävän puolison löytäminen.
– Jos joku tulisi sellaisella 50-luvun lopun ruumisauto-Cadillacilla vastaan, niin kyllähän se veisi jalat alta, Sanna Annola naurahtaa.
