EU-sää­dök­set kier­tä­mäl­lä ti­lus­jär­jes­te­lyt kun­toon? – Lu­mi­joen ul­ko­met­säs­tä valtion pilotti

Lumijoen ulkometsän kokonaispinta-ala on vajaat 9 000 hehtaaria. Omistus on pirstaloitunut pääosin pieniin tiloihin. Kuvan pöllö ei liity tapaukseen.

Kuva: Susanna Tikka

LUMIJOKI Nykyisen Siikalatvan kunnan alueella Rantsilassa sijaitsevan Lumijoen ulkometsän metsätilusjärjestely ja yhteismetsäselvitys on liikahtamassa eteenpäin parin vuoden tauon jälkeen.

Tilusjärjestelyä varten toimitus- ja rahoitushakemus haettiin jo vuonna 2014. Samalla selvitettiin maanomistajien kiinnostusta yhteismetsän muodostamiseen toimitusalueen ja sen läheisyydessä olevista tiloista.

Tuolloin tilusjärjestelyyn suhtautui myötämielisesti 85 prosenttia maanomistajista. Yhteismetsään olisi lähtenyt mukaan 14 maanomistajaa – yhteensä 1 200 hehtaarin verran. Koko ulkometsän pinta-ala on vajaat 9 000 hehtaaria. Tiloja on kaikkiaan 159.

Kapuloita rattaisiin heitti kuitenkin EU. Kesällä 2015 unioni asetti ryhmäpoikkeusasetuksen, mikä estää tukemasta tilus järjestelyissä mukana olevia  julkisyhteisöjä ja yhtiöitä.

– Suomenkin europarlamentaarikot taisivat olla juhannustunnelmissa, koska tämä päätös meni läpi, harmittelee Maanmittauslaitoksen metsätalousinsinööri Mikko Honkanen.

Toimettomaksi Suomessa ei jääty. Hankkeelle löydettiin direktiivin kiertotie: Lumijoen ulkometsän tilusjärjestelyt valittiin Maanmittauslaitoksen ja maa- ja metsätalousministeriön pilottihankkeeksi. Sen avulla muun muassa jaon suunnittelu, metsänarviointi, haastattelut ja kulkuoikeuksien suunnittelu tehdään täysin valtion rahoituksella. Myös yhteismetsän perustaminen menee valtion piikkiin.

Maanomistajien maksettavaksi jää jakosuunnitelman toteutus ja muun muassa uusien rajojen maastomerkinnät, lopulliset tilikorvaukset, mahdolliset ojitukset ja tiestön rakentaminen. Honkanen arvioi, ettei maanomistajan kukkarosta vietävä kiinteistötoimitusmaksu merkittävästi muutu aiemmasta mallista. Se saattaa jopa pienentyä.

– Per hehtaaria kiinteistötoimitus maksaa maanomistajalle muutaman kympin.

Metsäteiden rakentamiseen ja ojitukseen saadaan Kemera-rahaa (kestävän metsätalouden rahoituslaki). Suometsien hoidossa, johon sisältyy muun muassa ojien kunnostus ja piennarteiden teko, rahoituksen osuus on 60 prosenttia – mikäli hanke on yli viisi hehtaaria – tiestön perusparannuksessa 45 prosenttia ja uuden tiestön rakentamisessa 35 prosenttia.

Alustavasti ulkometsän alueelle on arvioitu tilusjärjestelyn yhteydessä tarvittavan uutta tietä 15 kilometriä ja 23 kilometriä pitäisi perusparantaa. Kunnostusojituksia tulisi tehdä 600 hehtaarille. Ojituksen yhteydessä rakentavia piennarteitä syntyisi 5,2 kilometriä.

Hintalappuarvio perusparannuksille ennen kemera-rahaa on 730 000 euroa.

Jotta tilusjärjestelyt saadaan etenemään, halutaan yhteismetsähanke liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Yhteismetsä olisi merkittävä osa jaon suunnittelussa.

Yhteismetsässä kukin liittyvä tila saa siihen osuuden: tilat toimivat osakkaina ja niille määritetään osuusluku. Tilan saama osuusluku perustuu metsävaratietojen pohjalta laskettuun tilan arvoon. Yhteismetsäntuotto jaetaan osakastiloille osuusluvun perusteella. Se on osakkaille verotonta tuloa.

– Metsänhoidolliset kulut ovat yhteismetsässä pienemmät. Myös puunostajat ovat kiinnostuneita neuvottelemaan, jos kerralla on kyse isommasta alueesta, Mikko Honkanen muistuttaa.

Sopimusyhteismetsiä on ollut Suomessa vuodesta 2003. Tällä hetkellä yhteismetsiä on kaikkiaan 386. Suurin osa uusista, vuoden 2003 jälkeen perustetuista metsistä on sukujen muodostamia. Uusien yhteismetsien keskimääräinen koko on 400-500 hehtaaria.

Maanmittauslaitoksella toivotaan Lumijoen ulkometsään muodostuvan vähintään 1 300 hehtaarin yhteismetsä.

Yksi mukaan lähtevistä on Lumijoen kunta, jolla on maata alueella 360 hehtaaria.

Myös lumijokinen metsänomistaja Eino Jakkula on kiinnostunut.

– Alue on niin kaukana. Yhteismetsä helpottaisi metsänhoitoa.

Jakkula omistaa ulkometsässä 40 hehtaaria. Hän on kuitenkin hieman epäileväinen yhteismetsän perustamiseen.

– Yksityispuolella suhtautuminen on ollut vähän nihkeää.

Honkanen tietää, mistä kenkä maanomistajalla usein puristaa.

– Yhteismetsässä metsän hallinta siirtyy yhteiseksi. Omalla palstalla ei voi käydä enää tekemässä polttopuita. Mutta ilman lisäkuluja on mahdollista erottaa yhteismetsään siirtyvästä tilasta erillinen alue niin sanotuksi puuhapalstaksi.

Hän pitää tärkeänä, että kunta on yhteismetsässä matkassa.

– Yhteisöomistaja tuo hankkeeseen lisää luottamusta. Varsinkin kaukana asuville tilojen omistajille.

Ulkometsäalue on jäänne 1800-luvun alussa suoritetusta isojaosta. Tuolloin kasvaville lumijokisille tiloille piti löytää uutta maata. Järvitalonjärven läheisyyteen muodostetun alueen niityiltä niitettiin eläimille talviheiniä. Sittemmin maatalouden tarpeet ovat muuttuneet ja alue on metsittynyt.

Ulkometsät ovat pääosin pohjoispohjalainen ilmiö. Lakeuden kunnilla vastaavia löytyy muun muassa Kempeleellä, Limingalla ja Tyrnävällä. Oulunsalon ulkometsä sijaitsee Ylikiimingin alueella.

Palstat ovat pääosin pieniä. Esimerkiksi Lumijoen ulkometsäalueella alle kahden hehtaarin tiloja on 29 prosenttia pinta-alasta, 2-5 hehtaarin tiloja 17 prosenttia ja 5-10 hehtaarin tiloja 14 prosenttia. Yli kymmenen hehtaarin tiloja on 40 prosenttia.

Jos maa on pirstaloitunut, ovat sitä myös omistukset. Varsinkin perikuntien maanomistajat ovat jakautuneet eri puolille Suomea.

Toimitusalueen maanomistajien haastatteluja aloittavalla maanmittausinsinööri Risto Saxmanilla riittää työsarkaa.

– Tavoitteena on haastatella kaikki maanomistajat tavalla tai toisella. Jos se ei onnistu henkilökohtaisesti, niin sitten puhelimessa. Tarkoitus on selvittää kiinnostus tilusjärjestelyyn ja yhteismetsän muodostamiseen.

Vaikka jälkimmäinen ei toteutuisikaan, tilusjärjestelyt saatetaan jossain muodossa loppuun.

Ensimmäinen haastattelukierros tehdään nyt keväällä. Jakosuunnitelman on tarkoitus valmistua kahden vuoden päästä ja lopullisesti järjestelyt olisivat valmiina vuonna 2021.

Eikä Maanmittauslaitoksen työ lopu Lumijoen ulkometsäänkään. Mikko Honkanen arvioi maakunnan pinta-alasta noin kolmanneksen olevan tilusjärjestelyjen tarpeessa.