TYRNÄVÄ – Sitten minä nämä hommat viimeistään lopetan, kun minua etsitään ensimmäisen kerran, Bräysyn Tauno sanoo ja naurahtaa päälle.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) konkari kertoo auttamisesta tulevan ilon, laajan sosiaalisen verkoston ja mahdollisuuden kehittää toimintaa pitäneen hänet mukana vuosikymmenestä toiseen.
– Jokainen etsintä on päättynyt sikäli onnellisesti, että etsittävät ovat aina löytyneet – pari heistä vasta puolen vuoden päästä. Kaikki eivät ole olleet välttämättä elossa. Tein itselleni jo alkuvaiheessa selväksi, ettei ole minun syyni, jos henkilö löytyy kuolleena. On kuitenkin tärkeää, että menehtynytkin henkilö löytyy. Se on omaisille suuri helpotus.
Reilut viisikymmentä vuotta toiminut vapaaehtoisten pelastajien joukko hälytetään useimmiten juuri kadonneen ihmisen etsintään, mutta Vapepaa tarvitaan muuallakin: antamaan henkistä tukea, ohjaamaan liikennettä ja auttamaan evakuoinneissa.
– Minäkin olen ollut mukana huoltamassa metsäpalon sammutusporukkaa. Kuulun myös niihin harvoihin Vapepa-johtajiin, jotka ovat antaneet ampumiskäskyn. Se tapahtui kerran erään navettapalon yhteydessä, kun kärsiviä eläimiä piti lopettaa.
Bräysyn tie sinivalkoisen pelastuspalvelun riveihin vei 70- ja 80 -lukujen vaihteessa. Tuolloin hän sai kirjeen Anttilan Airilta, joka ideoi Limingan ja Tyrnävän alueelle ensiapuryhmää, mistä myöhemmin muodostui Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmä.
Sittemmin Tauno Bräysy on kenttätyön lisäksi ollut vahvasti mukana Vapepan kehittämisessä ja vastuutehtävissä. Muun muassa maakunnallisen ja valtakunnallisen toimikunnan puheenjohtajana. Hän on tällä hetkellä eniten palkittu vapepalainen.
– Järjestelmämme on ainutlaatuinen maailmassa – tosin nyt Ruotsissa on jotain vastaavaa lähdetty pystyttämään. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Palkkaa ei tästä työstä saa.
Poliisi maksaa hälytettävälle Vapepalle 400 euroa per keikka – kestipä esimerkiksi etsintä tunnin tai viikon. Summa käytetään koulutukseen.
Mukaan lähtevät vapepalaiset saavat kilometrikorvauksen – mutta tässä kohtaa olisi byrokratiakirveelle töitä, sillä siitä viedään vero.
– Verottaja on käsittämättömällä viisaudellaan antanut ohjeet, että jos tehtävästä ei makseta palkkaa, eivät kilometrikorvaukset voi olla verottomia. Asian voi korjauttaa tekemälle oikaisupyynnön verottajalle, mutta monikaan ei siihen rupea, koska summat ovat yleensä hyvin pieniä. Vain muutamia kymppejä.
Bräysy ei voi käsittää verottajan ratkaisua. Byrokratian kukkanen on yksi innostuksen tappaja pelastustoimintaa miettiville.
Muutoin toiminnan puitteet ovat kohdallaan. Vapepan pääasiallinen rahoitus tulee Raha-automaattiyhdistykseltä. Se ja hälytystehtävistä saatava korvaus mahdollistavat pelastajien ilmaiset koulutukset ja niihin liittyvät majoitukset.
Yhteysjärjestönä toimii Suomen Punainen Risti, mikä koordinoi Vapepan toimintaa yleisen pelastuspalvelutoiminnan osalta.
– Viranomaisten resurssit eivät koskaan tule riittämään esimerkiksi etsintöihin. Siksi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminta on tärkeää.
Tauno Bräysy on itse ollut mukana vajaassa sadassa etsinnässä. Eksyneiden marjastajien osuus pienenee vuosi vuodelta – kiitos kehittyvän paikannustekniikan. Nykyisin etsittävät ovat yleensä muistisairaita vanhuksia tai pieniä lapsia.
Yksi kadonneen marjastajan tapaus Bräysyllä on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Häntä etsittiin etsintäketjulla metsässä. Yhdessä vaiheessa ketjun johtaja huomasi, ettei yhdellä ketjulaisella ollut taskulamppua, mikä herätti epäilyksen.
– Kadonnut oli jostain syystä lähtenyt mukaan kävelemään ketjuun. Ujona henkilönä hän ei ollut uskaltanut ilmaista löytyneensä.
Lakeuden alueen vapepalaiset osallistuvat yleensä 1-2 etsintään vuodessa. Poikkeuksiakin on: vuonna 2016 etsintöjä oli Bräysyn kohdalla viisi.
Entä miten koko järjestelmä toimii?
Otetaan esimerkiksi kadonneen etsintä.
Hälytysryhmät ovat nopeasti valmiudessa auttamaan, jos poliisi pyytää osallistumaan hätäetsintään. Kun omainen ilmoittaa kadonneesta henkilöstä hätäkeskukseen, tekee poliisin johtokeskus ilmoituksesta toimintaarvion ja samalla soittaa ennakkovaroituksen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun alueelliselle päivystäjälle.
Päivystäjä käy läpi 30-50 kilometrin säteellä katoamispaikasta olevat hälytysryhmät, joilla on mahdollisuus osallistua etsintään. Samalla ryhmien jäsenet aloittavat valmistautumisen lähtöön. Esimerkiksi Bräysyllä on autossaan valmiiksi pakattu reppu ja muut tykötarpeet.
Hälytyksestä ensimmäiset vapepalaiset ovat kokoontumispisteellä alle puolessa tunnissa. Tunnin kahden sisään on koko ryhmä koossa.
– Joskus on käynyt niin, että olen ollut johtopaikalla jo ennen poliisia, pitkäaikainen Vapepa-johtaja kertoo.
Etsintöjä jatketaan niin kauan kuin poliisi määrää. Joskus, kun poliisi lopettaa hätäetsinnän ja siirtyy resurssien puitteissa tehtävään tutkinnalliseen etsintään, voi Vapepa jatkaa etsintöjä harjoituksen muodossa kyseessä olevalla alueella.
Muistisairaan vanhuksen kohdalla käyttäytymisessä on tiettyjä kaavoja, joita etsijät voivat hyödyntää. On tosin käynyt niinkin, että Oulussa kadonnut henkilö on löytynyt Rovaniemeltä.
Vapepa-hälytysryhmän voi pelastaa jokainen rekisteröity yhdistys. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella ryhmiä on nyt 185 ja vapepalaisia reilut 2 000.
– Esimerkiksi kyläyhdistykset ja metsästysseurat ovat hyvä pohja hälytysryhmäksi. Mukaan lähtevät koulutetaan ennen kuin he voivat osallistua etsintään. Koulutus on maksutonta.
Suhteellisen tuoretta vapaaehtoista pelastuspalvelutoimintaa ovat henkisen tuen ryhmät. Ne ovat muun muassa etsinnöissä mukana huolehtimassa omaisista.
– He ovat maallikkoja, jotka tulevat ensimmäisenä tilanteeseen mukaan. Ammattilaiset lähtevät purkamaan kriisiä myöhemmin.
Omaisia etsintäryhmiin ei mielellään oteta mukaan. Ei myöskään etsinnän johtokeskukseen.
– Sinne tulee koko ajan tietoa kentältä, sellaistakin, mitä omaisten ei tarvitse kuulla, Bräysy perustelee.
43 vuotta puuseppäyrittäjänä toiminut tyrnäväläisaktiivi on mielissään, että Suomen Yrittäjät ry on tulossa ensi vuonna mukaan Vapepan yhteisöjäseneksi.
– Se antaa signaalia yrittäjille, että työntekijöillä on mahdollisuus osallistua tällaiseen toimintaan. Minusta tämä on ollut työn kannalta sopiva harrastus: kun etsinnät ovat usein iltaisin, on ehtinyt mukaan työpäivän jälkeen ja taas aamulla työmaalle, mies veistää.
Yksin yrityksessään työskentelevä Tauno Bräysy naurahtaa, että hänen on kyllä helppo lähteä mukaan kesken työpäivänkin.
– Laitan vain kahvinkeittimen pois päältä ja sammutan valot.
