Koronaepidemian huippua Suomessa ei ole vielä nähty. Varautumistoimenpiteet erilaisine rajoituksineen puhuttuvat kansaa, mutta suurin osa lienee niiden takana. Valitettavasti edelleenkin näkee heitä, jotka eivät tunnu hirveästi ohjeita noudattavan. Tällä hetkellä suurimmat ihmiskokoontumiset nähdään ruokakaupoissa. Siksi omaan asiontikäyttäytymiseen kannattaa kiinnittää huomiota – niin oman kuin toisen terveyden takia.
Vaikka suuri osa sairastuneista selviää koronasta vähilläkin oireilla, ei virusta ole syytä vähätellä. Emme tunne sitä vielä tarkoin, emmekä osaa toimia sen kanssa täydellä potentiaalilla. Olemme vasta oppimassa.
Rajoitukset on tehty meidän kaikkien suomalaisten, sinun ja minun, suojelemiseksi. Tulevaa emme tiedä, mutta mitä paremmin neuvoja noudatamme, sitä nopeammin tilanne palautuu normaaliksi.
Koronaepidemia on parhaimmillaan hyödyllinen oppimatka omaan itseemme. Miten osaamme toimia poikkeustilanteessa? Miten saamme hoidettua asioita etänä? Miten pidämme yhteyttä läheisiimme ilman fyysistä tapaamista?
Toivottavasti luurit ovat kuumina. Olisi hienoa, jos teksti- ja whatsapp -viestien tai sähköpostien naputtelun sijaan soitettaisiin, oltaisiin ääninä läsnä. Nykyteknologia mahdollistaa myös videopuhelut. Ja kun maksutkin ovat näissä varsin edukkaat, niin minuuttitaksoja ei kannata kotimaan kamaralla laskeskella.
Kokemamme epidemia voi antaa meille jotain positiivistakin. Se voi palauttaa meitä lähemmäs elämän perusasioita: antamaan aikaa, olemaan läsnä. Kun moni harrastuksen, luottamustehtävän tai muun asian antama kiire helpottaa, voi tehdä jotain, jolle aikaisemmin ei ole aikaa löytynyt.