LIMINKA Elokuisena torstaina Escurialin portilla sen huomaa: kesä on lipumassa kohti syksyä. Kukka- ja eläinpuiston kuumin sesonkikausi alkaa olla takanapäin, ja puisto sulkee ovensa elokuun päättyessä.
Syyskuussa vastaanotetaan vielä ryhmiä ja yöpyjiä varauksesta. Muutamia asiakkaita ilmestyy lipunmyyntipisteelle. Iistä lapsiensa kanssa puistoon saapunut Marita Saarela kertoo käyneensä kukka- ja eläinpuistossa aiemminkin isompien lastensa kanssa. Kolmesta lapsesta pienin, Viena, on nyt matkassa ensimmäistä kertaa.
– Olemme tykänneet tästä paikasta, ja aiemmasta vierailusta jäi hyvä mieli. Työskentelen itsekin eläinten parissa ja näen, että täällä on eläimillä hyvät olot, Saarela miettii.
Voitto, Veera ja Viena tähyävät jo innokkaina eläinpuiston suuntaan. Aivan kuin lintuhäkistä kuuluisi tervehtävä huudahdus.
Häkissä asustavat kakadut Kaija ja Eepu vain siellä toivottelevat tulijoita tervetulleiksi. Sitten kassan taakse tupsahtaa Väinö Latvakoski. Maksupääte ei tahdo alkuun taipua yhteistyöhön. Latvakoski ei kuitenkaan hätäänny vaan yrittää uudelleen ja vielä kerran uudelleen. Hetken kuluttua laite toimii taas.
– Samalla periaatteella tästä selvittiin kuin yleensäkin yrittämisessä – pitkäjänteisellä työllä, yli 30 vuotta Escurialia pyörittänyt Latvakoski naurahtaa.
Linnakahvilassa Latvakoskea odottavat Escurialin toinen yrittäjä Veijo Vartiainen sekä oululainen pariskunta. Kahvipöydän ääressä on käyty alustavia kauppaneuvotteluja. Latvakosken ja Vartiaisen lopettamisaikeet ja uuden yrittäjän etsiminen päätyivät sanomalehden sivuille viime kuussa.
Miehet myöntävät, että yritystoiminnasta luopuminen on pyörinyt ajatuksissa jo vuosia, mutta kesä toisensa jälkeen on aina kannustanut suuntaamaan katseet eteenpäin.
Työ on sitovaa ja sitä on paljon – varsinkin sesonkiaikaan. Ikääntyminen on pakottanut yrittäjäkaksikon miettimään lopettamista jo oman terveytensäkin vuoksi.
Nyt, kun jatkajan etsiminen tuli julki, ovat Escurialin yrittäjät saaneet runsain mitoin yhteydenottoja.
– Monenlaista yrittäjää on tässä käynyt. Monilla on unelmia, mutta ei todellisia resursseja paikan pitämiseen. Monella on myös se toive, että me jäisimme tähän tueksi, Vartiainen toteaa.
– Uusi yrittäjä toisi tullessaan varmasti muutoksia. Kriteerinä meillä on se, että paikka saa jatkaa eläinten kotina. Tämä on kuitenkin ensisijassa eläinten koti ja me olemme täällä vain eläinten siivellä, hän muistuttaa.
Voi hyvinkin olla, että tämä kesä jää nykyisten yrittäjien viimeiseksi. Se herättää ristiriitaisia tunteita sekä Latvakoskessa että Vartiaisessa.
Kukka- ja eläinpuistossa kun ei ole kyse vain työstä vaan kokonaisesta elämäntyöstä ja -tavasta. Yrittäjillä on vahva tunneside maapalstaan ja erityisesti täällä asustaviin eläimiin.
– Ihmisten välinen rakkaus on pinnallista, sillä siinä voidaan pelata sanoilla. Eläimien kanssa suhde on erilainen ja eri tasolla: se ei perustu sanoihin vaan melkein yliluonnolliseen tuntemukseen, Latvakoski filosofoi.
Ilmassa leijuu samaan aikaan luopumisen tuskaa, erilaisten vaihtoehtojen pyörittelyä, väsymystä ja myös haaveita eläkepäivistä. Osaisiko tämä parivaljakko päästää irti yhteisestä luomuksestaan? Latvakoski arvelee, että luopuminen raapaisisi syvältä. Toisaalta irti päästäminen myös houkuttelee.
Latvakosken mukaan kukka- ja eläinpuistossa on vallinnut viime viikkoina hautajaistunnelmat.
Syynä ei ole ainoastaan yrityskauppojen hierominen, vaan myös toissa viikon maanantaina yrittäjien kotiin tehty murto. Varas vei mennessään tuhansia euroja, mutta myös jotain, mitä ei voi rahalla mitata: turvallisuudentunteen.
– Ei se raha meitä niin harmita. Me olemme eläneet täällä kuin lintukodossa. Koti on jokaiselle pyhä paikka, ja ryöstö tuntuu henkiseltä raiskaukselta. Minulla menee monta aikaa ennen kuin tästä selviän, Latvakoski huokaa.
Miehet uskovat, että varas kyttäsi heidän liikkeitään ennen iskemistä. Jo menneenä talvena heidän ovellaan kävi kummia hiippareita ja pihapiiristä löytyi kulkemisen jälkiä. Poliisiin oltiin yhteydessä jo tuolloin.
– Kyllä tekijän on täytynyt seurata meidän liikkeitämme. Miten muuten hän olisi voinut tietää, että emme ole juuri tuona päivänä kumpikaan kotona ja koirakaan ei ole sisällä? he kummastelevat.
– Uskon, että varas löytyy, kun hänestä on julkaistu niin selvä valvontakameran kuvakin. Ja jos ei löydy, niin epäilen koko yhteiskunnan toimivuutta, Latvakoski päättää.
