Esa Haaran isoisä osti aikoinaan Ylä- ja Alahaaran tilat Limingan Haarasillan läheisyydestä. Samalla myös suvun sukunimi muutettiin Kallisesta Haaraksi.
Esa Haara on ollut aina kiinnostunut maanviljelystä. Hän kulki pienestä pitäen isänsä mukana peltotöissä. Oli itsestään selvää, että hän jatkaa tilaa.
Esa Haara on myös kymmenvuotiaan Susannan isä. Susanna syntyi kauan kaivattuna ainokaisena.
– Oli hieno tunne, kun Susanna syntyi. Kovasti häntä oltiin jo odotettukin, Esa-isä sanoo.
– Haluan olla totta kai esimerkkinä omalle lapselleni. Isyys tuntuu tosi hienolta.
Susanna on hänkin ollut isänsä mukana traktorin tai puimurin kyydissä niin pienestä kuin muistaa. Esa-isän mukaan Susanna taitaa tietää viljankuivaamon systeemit paremmin kuin monet muut.
– Kohta Susannakin voi alkaa ajaa traktoria.
Mitään paineita tilan jatkamisen suhteen Esa ja vaimo Ulla eivät tyttärelleen aio asettaa. Kymmenvuotiasta ei haluta tällaisilla asioilla kuormittaa.
Haaroilla on luja usko maanviljelyn tulevaisuuteen.
– Alaspäin ei voi enää mennä. Väestönkasvu kiihtyy, viljelypinta-ala pienenee, ja ruuasta tulee maailmalla tosi kova pula. Nousuun lähdetään, mutta hitaasti, Esa Haara sanoo.
– Kymmenen viidentoista vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen kuin nyt. Ehkä me olemme se viimeinen kituva maanviljelijäsukupolvi.