OULUNSALO Ervastinkylän kylätalon pihalla on pitkä rivi vihreitä, valkoisia, sinisiä ja punaisia jopoja. Ikkunoista kurkkii punaposkisia Salonpään koulun oppilaita. Jotkut vilkuttavat tulijoille iloisesti.
Sisätiloissa into ja touhukkuus suorastaan lyövät kasvoille. Ervastinkylän kyläyhdistyksen järjestämä kokkikerho on houkutellut paikalle alun kolmattakymmentä lasta. Osa tulee eteisessä vastaan essut päällä, kaulin tai pullapelti kädessä ja nenä jauhossa. Kerhoa vetävä Mirja Vahera solmii esiliinannauhoja viimeisille tulijoille.
Tämänkertaisen ja viimeisen kokkikerhon teemana on tietenkin joulu. Vahera on ehtinyt jo esivalmistella riisipuuron, jota käy välillä hämmentämässä. Pihalla jäähtyy sekahedelmäsoppa.
Lasten tehtävänä on valmistaa piparit ja joulutortut.
Maija Piippo ohjaa pipariryhmää. 10-vuotias Ronja Jutila on ollut kokkikerhossa syksystä lähtien, koska pitää keittiöhommista.
– Kun tekee jotain hyvää ruokaa, jota muut saavat syödä, tulee itsellekin hyvä mieli. Ja yhdessä tekeminen on kivaa: voi jutella samalla muiden kanssa, Ronja kertoo.
8-vuotias Milja Haukipuro kehuu puolestaan ryhmän hyvää yhteishenkeä.
– Itse tykkään eniten leipomisesta.
Kerhossa on opittu esimerkiksi hyviä pöytätapoja ja pöydän kattamista. Useammastakin suusta kuuluu kommentti, ettei kotona saa leipoa aina kun haluaisi. Äidit kuulemma haluavat leipoa – liian usein – ilman pikkuapureitaan.
– Meidän äiti ja isä kyllä antavat minun leipoa ja kokata. On mukava näyttää heille että osaan, kommentoi 10-vuotias Luukas Kukkonen.
– Olen leiponut keksejä, murokakkuja ja piirakoita. Erityisesti tykkään tehdä kaurakeksejä.
Joulutortturyhmässä Jutta Vesala asettelee vihreitä kuulia joulutorttujen keskelle. Hän muistelee kuulien maistuvat tortussa oikein hyvältä.
– Olen leiponut joulutorttuja usein. Osaan tehdä enkelinkin, Jutta huomauttaa.
11-vuotias Arttu Puoskari tuli kerhoon oppiakseen lisää keittiötaitoja. Erityisesti hampurilaisten, pitsan ja tortillojen tekeminen on ollut hauskaa.
– Leivon kotonakin. Isänpäiväksi tein sellaista suklaaherkkua, kun äiti antoi reseptin, Arttu kertoo.
Myös piirakat ja muut leivonnaiset syntyvät Artun käsissä.
– Olen tehnyt kerran makaronilaatikkoakin. Se onnistui hyvin.
Kylätalolla järjestettiin kokkikerho jo viime vuonna, ja tänäkin syksynä sen järjestäminen onnistui Candelinin säätiön rahoituksen turvin. Innokkaita ilmoittautuneita oli peräti 27.
– Kysyin Maijaa kaveriksi kokkikerhoon, sillä eihän noin ison ryhmän kanssa olisi yksin pärjännyt, Vahera nauraa.
Osa ilmoittautuneista ei enää kerhossa käy, mutta tilalle on tullut ilmoitttautumattomia.
– Emmehän me ketään voi ovelta pois kääntää. Olemme ottaneet heidät mukaan, Vahera sanoo.
Kymmenen kerhokerran aikana on tehty pitsat ja hampurilaiset, paistettu lättyjä ja vatkattu kyytipojaksi kermavaahtoa. On tehty tikkupullaa ja pannukakkua, kuorittu ja keitetty perunoita, valmistettu jauhelihakastiketta ja maisteltu kekriherkkuja.
– Laitoimme jokaisen kerholaisen kuorimaan vähintään yhden perunan, ja kaikki sen tekivät purnaamatta. Kyllä kannattaa pitää tällaista kokkikerhoa, Vahera nauraa.
Ervastinkylän kyläyhdistyksen puuhamies Jouni Niemisalo harmittelee hieman sitä, että suosittu kerho nyt päättyy. Kysyntää sille olisi vielä kevätkaudellakin.
– Pitää jostain löytää rahoitusta, koska kaupungilta sitä ei todennäköisesti ole odotettavissa, Niemisalo huomauttaa.
– Jospa löytyisi jokin säätiö, jolta avustusta voisi anoa, miettii Piippo.
Viimeisen kerhoiltapäivän kunniaksi koululaiset askartelivat vielä jouluisen kortin. Se aiotaan toimittaa Candelinin säätiölle kiitokseksi kokkikerhon tukemisesta.
