Oulunsalo Oulunsalolaiset veljekset Timo ja Pentti Ervasti tutkivat yhdessä 1950-luvulta peräisin olevaa karttaa, johon on piirtynyt Akionlahti. Osa lahden rajoista ei ole tarkkoja, sillä lahden rantaviivat elivät merenpinnan vaihtelun mukana. Kartassa näkyy Nupan väylän lisäksi Varjakan väylä, jonka kautta Timo muistaa suunnanneensa merelle korkean veden aikaan 1950-luvulla.
– Varjakan väylä oli jo silloin rehevöitynyt. Nyt se on umpeutunut jo aikaa sitten ja Nupan väylä on ollut ainoa yhteys tuolta 50-luvulta lähtien, Timo selventää.
Ahvenruoho oli jo tuolloin kalamiesten riesana, ja sitä nousi pohjasta pyydysten mukana.
Toisaalta ahvenruoho auttoi lukemaan lahden vedenpinnan vaihtelun suuntaa: Nupan väylän ruohoista näki, oliko virtaus lahteen vai lahdesta pois päin. Vedenkorkeuden muutoksia seurattiin myös vedenrajaan laitettavalla puutikulla.
Kartan lisäksi pöydällä lepää kuva vuodelta 1951. Siinä Timo poseeraa Jaakko-isänsä ja Matti-setänsä sekä kaksossiskojensa kanssa niin sanotussa Nauskan rannassa.
Kuva vie miehet muistoissa aikaan, jolloin he asuivat Akionlahden lounaisrannan tuntumassa.
– Lahdelta pyydettiin kalaa ja siellä liikuskeltiin muutenkin paljon. Noilla rannoilla mekin opettelimme uimaan ja räpiköimme käsipohjaa, Timo naurahtaa.
Kalanpyynti oli tavallinen lahden hyödyntämistapa, ja se toi useammalle perheelle osan toimeentulosta. Timo ja Pentti muistavat isänsä osallistuneen myös hauen mädin talteenottoon. Vesistä pyydettiin kalaa muun muassa nuotalla, rysällä sekä pikkurysää muistuttavalla pöhnällä. Useimmiten saaliiksi saatiin haukea tai ahventa. Sattuipa meriväylän tuntumaan asetettuun rysään joskus jokunen ankeriaskin.
Pentin mukaan nuotanveto aloitettiin vuoden 1946 paikkeilla. Sodan jälkeen pyydystarvikkeiden saaminen oli tiukassa. Ensimmäiset Ervastien nuottien paulaköydet valmistettiin kahden tuuman paksuisesta laivaköydestä, joka purettiin säikeiksi ja punottiin sitten sormen paksuiseksi köydeksi. Pyydys oli malliltaan kesänuotta.
Nuotanveto kiellettiin kalastuslaissa sen parhaimpana pyyntiaikana jäidenlähdöstä kesäkuun 20. päivään lopullisesti vuodesta 1955 lähtien.
– Sitä alettiin vetämään heti, kun jäät lähti. Ja silloin oli kiire vesille, sillä se oli paras kala-aika, Pentti kertoo.
Nuotta-apajia löytyi lahdesta useampia: Pajuniemen, Juurakonperukan, Laappakiven, Nauskan, Pikkukarin, Rantalan ja Akion apaja.
Ennen apajalle suuntaamista oli katsottava, mistä päin tuulee ja mistä nuottaa kannattaa lähteä vetämään. Se oliko vesi tulollaan vai menollaan, vaikutti myös kalasaaliiseen.
Nyt lahdella ei enää juuri kalamiehiä näy ja vesistön nykytila saakin miehet apeiksi.
– En enää millään söisi Akionlahdesta pyydettyä kalaa, Timo tuumaa.
