Ammattia hän ehti harjoittaakin nuoruutensa kiihkeinä vuosina. Kun hän 14-vuotiaana sai luettua kaikki oululaisen kirjaston lasten ja nuorten kirjat, pyysi hän kirjaston esimieheltä lupaa käydä lainaamassa aikuisten teoksia. Lupaa ei herunut, sillä vasta 15-vuotias oli tuohon aikaan oikeutettu lukemaan Dostojevskia ja muita suurkirjailijoita.
Kirjastoselkkaus aiheutti Perkiömäessä valtavan halun tutkia itse maailmaa. Merimiesurakin oli sen seurausta.
– Seilasin Välimerellä. Mutta sitten rakastuin tyttöön, joka asui Suomessa. Sille tielle jäin, mies muistelee hymyssä suin.
Istumme hailuotolaisella pihamaalla. Ympärillä ovat Askelin upeat, 1800-luvun alkupuoliskolla rakennetut talot ja piharakennukset. Tänä kesänä miljöö on ollut Lahdessa asuvan Erkki Perkiömäen ja hänen vaimonsa Tarjan koti.
Hailuoto ei ole pariskunnalle tuntematon entuudestakaan. 12 vuoden ajan Perkiömäet omistivat Santosessa talviasuttavan kesämökin.
– Olin jo vuonna 1975 täällä taideleirillä Ojakylän koululla, Erkki Perkiömäki lisää.
Meri ja saaristolaiselämä on kiehtonut häntä pitkään. Ennen Hailuotoa pari mökkeili pitkään Houtskarissa. Tutuksi on tullut myös Kemiön saari.
– Täällä Hailuodossa taivas on korkealla ja horisontti alhaalla. Meri on usein ajatuksissani, kuten myös töissäni.
Perkiömäki on monilahjakkuus, multitaiteilija. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa elokuvataidetta ja teki pitkän päivätyön Lahdessa elokuva- ja televisioilmaisun yliopettajana. Valokuvausta hän on harrastanut vuosikymmeniä, samoin maalaamista. Tänä kesänä rinnalle nousi vielä kirjoittaminen.
– Olen pitkään haaveillut novellikokoelman tekemisestä. Fiktiivistä, mutta myös omaelämäkerrallista tekstiä. Aina välillä jokin taidemuoto nousee tekemisessäni muiden yläpuolelle. Nyt se on kirjoittaminen.
Ei elokuvataidekaan ole unohtunut. Työaikanaan Erkki Perkiömäki tuotti noin 1 600 elokuvaa ja saatteli maailmalle noin 300 elokuva-alan ammattilaista. Parhaillaan hän viimeistelee dokumenttielokuvaa keskusteluistaan oman isänsä, kuvanveistäjä Eero Perkiömäen kanssa.
Vuonna 1987 hän kuvasi kymmenen tuntia materiaalia: samalla kun isä teki pojastaan muotokuvaa, poika teki isästään kuvallista muotokuvaa. Keskustelu oli intensiivistä ja monipuolista: taiteesta, sotavuosista – elämästä yleensä.
– Isä oli hyvin intohimoinen ja peräänantamaton taiteessaan. Hän oli kuvaushetkellä 73-vuotias. On ollut hyvin tunnepitoinen matka käydä materiaalia läpi.
Perkiömäki toivoo saavansa elokuvan lähiaikoina ensi-iltaan.
– Materiaali on tarkoitus puristaa noin tunnin mittaiseen kokonaisuuteen, hän kertoo.
Elokuva- ja televisioalaa Erkki Perkiömäki seuraa muutoinkin tarkkaan. Hän harmittelee nykytuotantojen repaleisuutta. Pitkän linjan ammattilaisen mielestä alalle tarvittaisiin lisää jämäkkyyttä.
– Tuotannoissa etsitään ja kokeillaan liikaa. Tositeeveetä tehdään nopeasti ja halvalla. Ja jos joku keksii hyvän jutun, ovat toiset heti matkimassa. Syvällistä draamaa syntyy vähän.
Mitä aihetta Erkki Perkiömäki toivoisi suomalaisissa elokuvissa vielä käsiteltävän?
Taiteilija miettii hetken. Sitten hän nostaa esille sodan jälkeiset vuosikymmenet.
– Silloin tapahtui valtava murros. Ihmiset olivat kokeneet raskaita asioita, mutta ryhtyivät jälleenrakentamaan. 60-luvulla nuori polvi kapinoi vanhempiaan vastaan. Ihmiset olivat aitoja. Jokaisesta vuosikymmenestä löytyvät vahvat ja heikot puolet, joita voisi tuoda esille.
Valokuvauksen taiteellisen näkökulman Perkiömäki oivalsi opiskellessaan Taideteollisessa. Opettajana oli tunnettu valokuvaaja Simo Rista.
– Otan paljon kuvia, olen aina ottanut. Minulle kuvissa tunnelma on tärkeä, ei niinkään paikka tai aihe.
Hailuodossakin kamera on vuosien varrella laulanut tiuhaan. Elokuun ajan Hailuodon kirjastolla on nähtävissä Perkiömäen kuvia ja maalauksia. Kuvat on otettu Marjaniemessä joulupäivänä kaksi vuotta sitten.
– Silloin tuuli ja satoi räntää. Maalaukset puolestaan ovat mielen maisemaa eri paikoista.
– Joskus järjestän vielä ison valokuvanäyttelyn Hailuodossa otetuista kuvista. Paikka on minulle tärkeä. Täällä ihmiset ovat lämpimiä, vakaita ja luotettavia, hän tuumaa.
Erkki Perkiömäki
Syntynyt Sotkamossa, viettänytlapsuuden ja nuoruuden Oulussa.
Asuu Lahdessa.
Perheessä Tarja-vaimo.
Toimi pitkään elokuva- ja televisioilmaisun yliopettajana. Opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa, käynyt myös Limingan taidekoulua.
Kuvataiteilija, valokuvaaja, kirjoittaja.
Ollut pitkään kesähailuotolainen.
Nostaa parhaaksi elokuvaksi venäläisen Andrei Tarkovskin Peilin (1975): ”Siinä jokainen kuva on harkittu.”
Katsonut viimeksi Steven Spielbergin Sotamies Ryan -elokuvan. ”Myös uusi Tuntematon oli hyvä, mutta siinä olisivoinut nostaa vielä enemmän henkilöiden tuntoja esille.”