Te, kunnallisneuvos Erkki Korhonen, olette vuosien ja vuosikymmenien aikana osallistunut ansiokkaasti toimintaamme…
Ansiokkaan toimintanne kunniaksi saanemme ojentaa teille, Erkki Korhonen, järjestömme viirin…
Omat työt ovat jääneet sivuun, kun olette osallistunut toimintaamme ja tilaisuuksiimme…
Lauseet ovat puheista, joita en ole kuullut, mutta arvelen puhutun tuohon tapaan. Viiri on luovutettu. Viirinsaaja on vastannut puheeseen. Kädenpuristuksia. Kättelyn jälkeen kahvittelua. Keskustelua menneistä ja hahmottelua tulevasta.
Useita kertoja edesmennyt Erkki-veljeni vastaanotti järjestön tai yhteisön viirin. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen hän osallistui yhteisöjen ja yhtymien toimintaan. Omat työt saivat jäädä, kun hän lähti tilaisuuksiin.
Kysyin kerran, mikä saa hänet osallistumaan niin sanottujen yhteisten asioiden hoitamiseen. Vastauksena oli hymähdys.
Hän kuului niihin, jotka haluavat olla mukana ja osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen.
Erkin lukuisat viirit ovat joutuneet haltuuni. Toistaiseksi niiden paikka on autotallissa. Mahdollista on, että joukossa on edesmenneen Heikki-veljen sekä edesmenneiden sisarten Toinin ja Liisan viirejä. Jos on, niitä ei ole monta. He paneutuivat työhönsä, eivät yhteisten asioiden hoitamiseen.
Mietin: mitä tehdä viireille? En haluaisi työntää niitä jätepönttöön.
Arvelen, etten ole ainoa, jolla on ongelmana: mihin edesmenneen viirit?