Ennen vanhaan kun joku vanhus, tai ei sen tarvinnut olla edes vanhus, vaan joku joka saattoi olla ”syntymähumalassa”. Tällainen henkilö käyttäytyi erilailla kuin muut ja siitä johtui nimitys kylähullu.
Täällä Oulun seudulla eleli aikoinaan Spårmannin Martti, joka teki pikku kepposia ja sanoa paukautti ”totuuden sanoja”.
Syntymäkaupungissani oli samantyyppinen kaveri, Tenttu-Eino, joka myös teki pikku kepposia itsensä ja muiden iloksi. Kerran hän teki kakan torin varteen lähelle poliisiasemaa, laittoi hattureuhkansa sen päälle ja riensi kiireesti poliisiasemalle ja sanoi tohkeissaan: – Mää sain ihmeellisen linnun kiinni!.
– Missä se on, kysyi poliisi.
– Se on tuolla torilla mun hatun alla, jolloin poliisi, joka piti eläimistä, lähti pelastamaan linnun hatun alta. Sen luo tultuaan hän äkki nosti reuhkan ylös työntäen samalla toisen kätensä suoraan Einon ulosteeseen. Eino itse seisoi turvallisen matkan päässä kulman takana ja nauroi katketakseen...
Kului muutama kuukausi ja Eino uusi temppunsa. Hän laittoi pelastusarmeijalta saamansa hatun samalle paikalle ja säntäsi taas huohottaen asemalle kertoen saaneensa harvinaisen linnun kiinni. Einon temppujuttu oli tietenkin kiertänyt aseman miesten keskuudessa, joten juju tiedettiin. Yksi poliisi lähti ylimielisenä katsomaan ”lintua”, juoksi reippaasti ja potkaisi hattua päästäen samalla ilmoille kauhean kirouksen. Hänen jalkansa meni murskaksi, sillä Eino oli laittanut ison kivenmurikan hattunsa alle. Tenttu-Eino oli siinä vaiheessa jo kaukana.
Se oli Raumalla se, mutta vastaavanlainen heppu oli myös Tampereella. Hänen nimensä oli Hurskeen Ransu. Hän oli niitä,, joka asui kesät veneen alla ja talvisin hän nautti Pelastusarmeijan suojissa sisarten hellää hoivaa. Eräänä kauniina kesäpäivänä Ransu oli ansaitsemassa elantoaan, eli keräämässä tyhjiä pulloja puiston roskiksista, kun häntä vastaan tepsutteli Pelastusarmeijan täti tervehtien: – Hallelujaa Ransu!
Tähän Ransu vastasi: – Ei mitään Hallelujaa kesällä, talvella vaan...
Sitten on vuorossa Sotkamon Sepe, joka oli myös poliisin tuttu. Jälleen kerran Sepe oli käyttäytynyt häiritsevästi yleisellä paikalla, joten sinne oli kutsuttu poliisi, joka oli nuori innokas poikamies. Hänen tullessaan Sepe oli juuri ottamassa ryyppyä pullostaa, jossa oli jotain epämääräistä päihdyttävää ainetta. Poliisi otti pullon haltuunsa ja lähti taluttamaan Sepeä paikkakunnan putkaan. Siinä matkan aikana poliisia alkoi kiinnostamaan pullon sisältö ja hän maistoi hieman.
Sen tehtyään poliisi sanoi: – Hyi, ennen minä juon vaikka tamman kusta kuin tällaista litkua!
Siihen Sepe tuumasi: – Kato, se on siinä mihin on tottunut. Juo sinä tamman kusta, minä tykkään tästä.
Nuori poliisi oli innokas tuuraamaan sunnuntai- ja pyhävuoroja, että perheelliset saivat viettää vapaa-aikaansa perheensä kanssa. Ja olihan siinä sekin etu, että pyhien ajalta sai enemmän palkkaa. Varsinkin jouluna tili oli hyvä.
Sepe oli myös vakituinen jouluasukas Sotkamon putkassa, ja kun tuttu nuori poliisi tuli jouluaamuna Sepeä herättelemään poispääsyä varten, tuumi Sepe: – Näkyy olevan sama vapahtaja kuin viime joulunakin.