LIMINKA – Vettä sataa, mutta se ei minua haittaa. Juoksu on oikeastaan mukavampaa ja helpompaa sateella, Urheilukentän laidalla juoksukoulun alkua odotteleva Sami Tissari naurahtaa.
Ensimmäistä kertaa elämässään Tissari aikoo osallistua tulevana viikonloppuna Rantalakeusjuoksuun. Ja ensimmäistä kertaa elämässään hän juoksee myös kilpailussa. Juoksuharrastuksen Tissari nimittäin aloitti vasta toukokuussa.
Juoksu ei ollut ehkä ensimmäinen vaihtoehto, jonka Sami Tissari olisi lajikseen valinnut vielä pari vuotta sitten. Vuosi sitten hänellä kuitenkin todettiin vaikea uniapnea. Sairauden myötä salibandya harrastava ja muutenkin aktiivisesti touhuava mies joutui toteamaan, että hänen peruskuntonsa oli romahtanut.
Juuri sopivaan saumaan, kummityttönsä syntymäpäivillä Sami Tissari sattui tapaamaan Limingan Niittomiesten juoksukoulua useamman vuoden vetäneen Jorma Jokelan. Tämä innosti häntä mukaan.
– Mietin, että miten oikein voin lähteä juoksukouluun, kun painoakin on kertynyt. Jorma kuitenkin vakuutti, että se onnistuu. Niin lähdin mukaan, ja tulin ryhmään vähän myöhässä.
Intoa ja halua mennä kuitenkin oli. Juoksukoulussa opeteltiinkin ensimmäiseksi etenemään hitaasti.
– Minulla on tyyli, että mennään kaikki pelissä. Ryhmääni vetävä Vesa Kallio jarruttelikin, että älä mene niin lujaa. Sykemittari oli hankittava, ja se on ollut hyvä. Juoksu tuntuikin tosi hyvältä ja jaksoin ihan hyvin, kun maltoin seurata syketasoa. Tajusin, että tämähän passaakin hyvin mulle.
Treenikaveriksi Sami Tissari sai 14-vuotiaan tyttärensä, jonka seurassa juoksuvauhti pysyi maltillisena.
Rantalakeusjuoksuun Sami Tissari ei olekaan laittanut itselleen aikatavoitteita. Pääasia on juosta koko matka, 5 kilometriä. Sarjakseen Tissari valitsi yli 90 kiloiset miehet.
– Toinen vaihtoehto olisi ollut miesten yleinen sarja. Ajattelin kuitenkin, että sarjavalintani saattaisi antaa rohkaisua jollekin toiselle sohvaperunalle. Kaikki kisaan osallistuvat eivät ole huippuja, sillä jokainen juoksee omaa juoksuaan.
Kaukana ovat ne päivät, jolloin Virkkulassa aikoinaan asunut mies seurasi ikkunan takaa talon ohitse juosseita Rantalakeusjuoksun kilpailijoita. Muistot siitä saavat hänet nyt nauramaan.
– Silloin ajattelin, että juoksu tuo kieli vyön alla -olon. Vaan eipä niin ollutkaan.