RANTALAKEUS Menneinä vuosikymmeninä varsin vireä ystävyyskuntatoiminta on hiipunut lakeudella miltei olemattomiin. Aktiivista toimintaa on tällä hetkellä vain Ouluun liittyneen Oulunsalon ystävyyskuntien osalta.
Oulunsalolla on kaksi ystävyyskuntaa, vuonna 1992 suhde solmittiin japanilaisen Tannon kanssa ja vuonna 2009 italialaisen Materan kanssa. Yhteydenpito on tosin jatkunut kaupunkivuosina vain materalaisten kanssa, jotka ovat vierailleet Uuden Oulun juhlallisuuksissa. Oululla ystävyyskuntia on pitkä lista – kaikkiaan 14. Oulunsalolta periytyneiden kuntien lisäksi mukana ovat ruotsalainen Boden, norjalainen Alta, ukrainalainen Odessa, saksalaiset Leverkusen ja Halle, unkarilaiset Siofok ja Zigetzentmiklos, turkkilainen Bursa, venäläiset Arkangeli ja Kronstadt, kiinalainen Hangzhou ja kasakztanilainen Astana. Lisäksi Oululla on useita niin sanottuja partneri-kaupunkeja, kuten Luulaja, Tromssa ja Sendai.
– Aiemmin oli säännöllistä vuosittaista ohjelmaa ja yhteistyötä. Tänä päivänä tehdään yhteistyötä silloin, kun se on molempien intresseissä. Esimerkiksi aiemmilla vuosikymmenillä oli norjalaisen Altan kaupungin kanssa lähinnä kulttuurivaihtoa, mutta nykyisin on virinnyt mielenkiintoista ja tärkeää business-yhteistyötä, Oulun kaupungin suhdetoimintapäällikkö Anneli Korhonen kertoo.
Toiminta ja yhteistyö vaihtelee Oulussa paljon yksittäisten kaupunkien kanssa.
– Nykyisin voi mennä vuosia, ettei ole konkreettista yhteistyötä ja sitten taas on, kun molemmille osapuolilla on intressejä. Pohjois-Norjan, Pohjois-Ruotsin ja Luoteis-Venäjän kaupunkien kanssa meillä on verkostoyhteistyötä muun muassa Barents-organisaatiossa ja arktisissa asioissa yhdessä Suomen pohjoisten kaupunkien ja maakunnallisten liittojen, yliopistojen ja kaupppakamarien kanssa, Korhonen jatkaa.
Lumijoki solmi jo vuonna 1962 ystävyyskuntasopimukset Ruotsin Alen ja Lödösenin kuntien kanssa. Yhteistoimintaa ei ole ollut pitkään aikaan, eikä toiminnan aktivoimista ole suunniteltu.
Tyrnävällä on myöskin kaksi pohjoismaista ystäväkuntaa: Mellerud Ruotsissa ja Loppa Norjassa.
– Käytännön toimintaa ei tällä hetkellä ole. Joskus aikaisemmin Mellerudissa on vieraillut koululuokka. Mukana on ollut myös muita kunnan luottamushenkilöitä ja nuorisopuolen viranhaltijoita. Lopasta on vierailijoita ollut pariin otteeseen. Myös täältäpäin on ollut yksi tai kaksi vierailua Lopassa vuosia sitten, hallintojohtaja Tuula Marttinen muistelee.
Liminka paiskasi yhteistyön kättä vuonna 1991 virolaisen Nõon kunnan kanssa. Toiminta oli vilkasta. Tutustumismatkoja tehtiin puolin ja toisin. Viimeisen kerran yhteyttä on pidetty 2000-luvun alkupuolella.
– Emme ole pohtineet ystävyyskuntatoiminnan uudelleenkäynnistämistä. Panostukset ovat tällä hetkellä enemmänkin kotimaisessa verkostoyhteistyössä ja kansainvälisissä verkostoissa siltä osin kun kyse on strategisista tai elinkeinopoliittisista hankkeista. Yhteistyön tulee olla tavoitteellista ja tuottaa konkreettisia hyötyjä, hallintojohtaja Katja Vuorinen toteaa.
Kempeleellä on kaksi ystävyyskuntaa, pohjoisruotsalainen Arvisdjaur ja virolainen Elva. Molemmat ovat kaupunkeja. Hallintojohtaja Virva Maskonen kertoo kuntien vierailleen puolin ja toisin erilaisilla kokoonpanoilla – esimerkiksi luottamushenkilöt ja viranhaltijat ovat päässeet matkalle.
– Viime vuosina yhteydenpito on jäänyt, eikä uudelleenkäynnistäminen ole ollut pohdinnassa. Kempele panostaa verrokkikuntayhteistyöhön kotimaassa muun muassa osallistumalla kehyskuntaverkoston työhön. Kempeleessä koulut toteuttavat kansainvälistä yhteistyötä omien yhteistyökoulujen kanssa eri puolilla Eurooppaa.
Hailuodolla ei kunnanjohtaja Aki Heiskasen mukaan ole ollut ystävyyskuntatoimintaa.
Rahaa kuntien väliseen kansainväliseen yhteistyöhön olisi kuitenkin rutkasti tarjolla. EU tukee toimintaa Kansalaisten Eurooppa -ohjelmalla. Nykyinen, vuonna 2014 alkanut ohjelmakausi jatkuu vuoden 2020 loppuun. Budjetti on reilut 185 miljoonaa euroa.
Kuntien osalta halutaan edistää kestävää yhteistyötä ja verkostoitumista. Hankemahdollisuuksia on useita. Esimerkiksi kuntien välinen yhteistyö (Town Twinning) -rahoitusta on mahdollisuus saada maksimissaan 21 päivän hankkeelle 25 000 euroa. Hankkeessa on oltava kumppanit vähintään kahdesta maasta, joista toinen on EU-maa.
Kuntien väliset verkostot -nimikkeen alta voidaan rahoittaa hanketta, missä mukana on vähintään neljä ohjelmamaata. Hankkeen enimmäiskesto on kaksi vuotta ja maksimituki 150 000 euroa.
Esimerkiksi Kalajoki sai maksimisumman kehittääkseen maahanmuuttajataustaisten kuntalaisten kotouttamista.
Ohjelmaa Suomessa hallinnoivan Opetushallituksen vastaava asiantuntija Mauri Uusilehto harmittelee, ettei suomalaiskunnissa osata tai haluta hakea rahoitusta.
– Suomi on usein mukana kumppanimaana, mutta harvemmin hakijana. Muualla EU:ssa hankerahaa haetaan vilkkaasti. Ehkä tällä ystävyyskuntanimikkeellä on vähän huono leima Neuvostoliiton ajoilta? Me puhumme Town Twinningistä.
Tanssiryhmien tai kunnanjohtajien vuoromatkailuun rahaa ei Uusilehdon mukaan kannata hakea.
– Kannattaa miettiä teemoja, jotka ovat eurooppalaisittain kiinnostavia. Esimerkiksi ikääntyminen ja seniorikansalaiset voisivat olla niitä.
– Rahaa on tarjolla. Ja kun sitä haetaan, ollaan isänmaan asialla. Se on vähän kuin veronpalautuksia hakisi. Hakeminen on helppoa. Sähköiset hakukaavakkeet ovat vähän liiankin helpot, Mauri Uusilehto kannustaa.
– Kunta voi myös valtuuttaa esimerkiksi urheiluseuran tai muun toimijan tällaiseen hankkeeseen, hän jatkaa.
Ystävyyskuntatoiminta on kuntien vanhinta kansainvälistä yhteistyötä. Suomalaisilla kaupungeilla ja kunnilla on kaikkiaan noin tuhat ystävyyskuntaa eri puolilla maailmaa. Eniten ystävyyskuntia on lähialueilla, Pohjoismaissa, Venäjällä ja Virossa. Lakeuden kuntien hiipuneet ystävyyssuhteet eivät tosin ole ainoaa laatuaan – Kuntaliiton kansainvälisten asiain koordinaattori Arja Puukolla ei ole tarkkaa tilastotietoa, mutta hän arvelee toiminnan vähentyneen huomattavasti.
– Toisaalta sopimuksia ei välttämättä haluta irtisanoakaan. Uusia ystävyyskuntasuhteita on luotu vain Kiinaan, hän tietää.
Puukon mukaan ystävyyskunta on noin 90 prosentilla maamme kunnista. Euroopan mailla on yli 15 000 ystävyyskuntasuhdetta.
Pitäisikö vanhoja, haalistuneita suhteita lämmitellä uudelleen?
– Se on jokaisen kunnan itse päätettävä. Jos löytyy hyvä yhteinen toimintatapa mikä hyödyttäisi molempia osapuolia. Ennenhän ystävyyskuntatoiminta oli pitkälti vain viirien ja delegaatioiden vaihtoa, Puukko miettii.
– Ystävyyskuntatoiminta voisi olla hedelmällistä esimerkiksi koulujen ja nuorisotoiminnan välillä, Tuula Marttinen miettii.
Anneli Korhonen toteaa kansainvälisen ystävyyskuntatoiminnan olevan tärkeää monestakin näkökulmasta.
– On hyvä, että maailmalla on erilaisia kumppaneita ja kaupunkeja, joiden puoleen voidaan erilaisissa tilanteissa kääntyä. Huomioitavaa on myös se, että on olemassa maita, joissa on eduksi ja hyvä, että on jonkinlainen virallinen kaupunkisopimus. Se voi edesauttaa esimerkiksi yritysten ja elinkeinoelämän yhteistyössä. Kaupungissa on useita ystävyyskaupunkeja edustavien maiden ystävyysseuroja ja kansalaisjärjestöjä, jotka ovat erittäin aktiivisia ja tuovat näin kansalaiset ja kaupunkilaiset tämän toiminnan piiriin.
