Taiteilija Daniel Pesun perhe asuu Kankaan talossa Tyrnävällä. Monta mielenkiintoista sattumusta on jo takanapäin.
TYRNÄVÄ Pesun Lempi-rouva ja Hanneksen Fanny-äiti ystävystyivät näiden vuosien aikana. He molemmat olivat kotitalousihmisiä ja kokeilivat mielellään uusia ruoanlaittotapoja.
Rouva Lempi Pesu opetti Hanneksen äidille karjalanpiirakoiden tekoa. Sota-aikana kun kaikesta oli pula - kahvistakin, niin he yhdessä kokeilivat keittää eri luonnon kasveista kahvia ja nokkosista Hanneksen äiti keitti pinaattikeittoa.
Hannes ja veljensä Pentti olivat innokkaita 4H -kerholaisia. Siellä hyväksyttiin kessun kasvatus. Kun tupakistakin oli pula, niin Hanneksen veli alkoi kasvattaa kessua 4H-kerhon virginialaisista siemenistä saadakseen vähän taskurahaa.
Taiteilija Pesulle, joka oli innokas tupakinpolttaja, hän antoi kessut ilmaiseksi.
Pesu kehuikin Pentin kasvattamia kessuja parhaiksi mitä oli saanut. Kyläläisten tupakoitsijoiden mielestä kessuissa oli eroja ja hekin pitivät Pentin kessuja parhaina.
Sitten 4 H -kerhossa ruvettiin kasvattamaan myös kaneja. Kankaan pihapiirissä kanit lisääntyivät ihan riesaksi asti. Niitä vähennettiin joitakin ja Pesu sai mieluisia paisteja.
Taiteilija Pesun perhe asui Kankaan talossa kahdeksan vuotta, jonka jälkeen vuonna 1948 he muuttivat Kempeleeseen, lähemmäs Oulua. Hannes kävi heillä silloin tällöin kylässä tapaamassa Mauno-poikaa.
Aikuistuttuaan Mauno muutti Ouluun, jossa hänellä oli mainostoimisto. Lisäksi hän harrasti musiikkia ja perusti Tahiti-nimisen bändin, jonka kanssa kävi maakunnassa tanssipaikoilla soittamassa tanssimusiikkia.
Pesun vanhimmasta tyttärestä Eilasta tuli maatalon emäntä. Hän meni naimisiin Kalle Paason kanssa ja he asuvat Tupoksessa.
Marjatta-tytär on naimisissa Savossa. Liisa-tytär opiskeli sairaanhoitajaksi ja asuu Helsingissä.
Hannes kuuli kerran, kun Liisa piti radiossa aamuhartautta. Nuorin tytär Lilli muutti myös Helsinkiin ja on siellä liike-elämän palveluksessa.
Taiteilija Pesu jatkoi maalaamistaan elämänsä loppuun saakka. Eräänä kylmänä tammikuun päivänä vuonna 1956 hän oli aamupäivän maalattuaan tuumannut vaimolleen, ettei hän nyt enää jaksakaan maalata.
Näin sanottuaan hän oli mennyt lepäämään omaan sänkyynsä ja nukkui siinä ikiuneen.