Lumijoki Saga, virallisemmin Northegate´s Poetry in Motion, ottaa valjaat ylleen häntä heiluen. Kolmevuotias faaraokoira tietää mitä on tulossa.
Saga asettautuu potkupyörän – tai harleyparkinsonin, kuten Hanna Ukura menopeliä kutsuu – eteen. Ohjaksiin tarttuu 12-vuotias Veeti, jonka nimissä Saga on. Sen harjoittaminen on äidin ja pojan yhteinen juttu.
– Veeti on lenkittänyt Sagaa ahkerasti. Koira on liikkeessä päivittäin, joko lenkillä tai omassa aidatussa tarhassa. Kerran viikossa käymme hiekkamontuilla harjoittelemassa mäkilähtöjä. Mönkijän avulla tehdään intervalleja, pyörällä kun ei pääse niin kovaa, Hanna Ukura kertoo.
Kun talvella paukkuu pakkanen, Saga siirtyy juoksumatolle. Myös ruokavaliossa huomioidaan ahkera harjoittelu, aivan kuin ihmisurheilijoilla.
Ihan mistä tahansa koirasta ei Sagan kohdalla olekaan kyse. Kesäkuussa se otti hopeaa Slovakiassa järjestetyissä vinttikoirien maastojuoksun Euroopan mestaruuskisoissa. Kulta jäi vain kolmen pisteen päähän.
Elokuussa koira juoksi vinttikoirien Suomen maastomestariksi.
Geeneissäkin on syynsä. Sagan isoäiti Wendy voitti maastossa Euroopan mestaruuden 2006 ja seuraavana vuonna Pohjoismaiden mestaruuden ja derbyn. Myös isoisoäiti Lady menestyi. Se saavutti muun muassa Suomen maastomestaruuden 2006, veteraanien maastomestaruuden 2007 ja EM hopeaa 2006.
Wendyn veli Funky puolestaan oli ratajuoksun Suomen mestari vuosina 2006 ja 2007.
Jos näyttelymenestykset summataan, on Hanna Ukura Suomen voitokkain faaraokoirakasvattaja.
– Tämän rodun koiraa hankkivia kiinnostaa enemmän näyttelymenestys kuin juoksusaavutukset. Saga on nyt parhaassa kilpaiässä. Muutaman vuoden päästä se alkaa olla juoksumatkoille jo seniori.
Saga ei ole ainoa nelijalkainen Ukuran perheessä. Faaraokoiria on kaikkiaan kymmenen. Nuorin on viisikuukautinen, vanhin kymmenvuotias. Lisäksi perheessä on kaksi italian vinttikoiraa. Ja kissa.
– Siihen koirat suhtautuvat hyvin, Hanna Ukura hymyilee.
Opiskeluaikana Ukuralla oli irlanninsusikoira. Hän suunnitteli toisen koiran hankintaa, mutta toinen irlantilainen ei olisi opiskelijan pieneen autoon mahtunut. Hanna Ukura löysi faaraokoiran.
Faaraokoirien sanotaan olevan peräisin muinaisesta Egyptistä, missä samantyyppisiä koiria on käytetty muun muassa kaniininmetsästykseen sekä hautakammioiden ja temppeleiden vahtimiseen. Faaraokoira on kotoisin Maltalta. Välimeren saarivaltiossa sitä käytetään edelleen kanin metsästykseen.
– Suomessa tiedän vain pari harrastajaa, jotka ovat kokeilleet jäniksenpyyntiä faaraokoiralla. Rodulla on vahva metsästysvietti. Se tulee rotua harkitsevien ottaa huomioon, vaikka koiraa käytettäisiin vain näyttely- ja kilpailutoiminnassa.
Suomessa faaraokoiria on satakunta, joista 14 Lumijoella. Rodussa Hanna Ukuraa kiehtoo koiran veistoksellinen ulkomuoto, mutta myös luonne. Esimerkiksi lasten kanssa se tulee hyvin toimeen.
Luonne on tärkeässä roolissa myös kilpamaastoissa. Kolme tuomaria antavat pisteitä innokkuudesta, seuraamisesta, älykkyydestä, ajotyöskentelystä, ketteryydestä ja kestävyydestä.
– Mutta radalla kilpaillaan vain nopeudessa.
Kilpailujen ja näyttelyiden perässä Ukuran perhe kiertelee ympäri Eurooppaa. Tänä vuonna näyttelymatkat ovat suuntautuneet muun muassa Latviaan, Viroon ja Ruotsiin.
Vuosien varrella perhe on päässyt harrastajien maailmanlaajuiseen verkostoon, missä yhteydet ovat tiiviit. Esimerkiksi tämän vuoden alussa – kiitos aktiivisen, pienen harrastajajoukon Facebookissa – Hanna Ukura sai pelastettua yhden faaraokoiran siperialaisesta pentutehtaasta.
– Eräs tsekkiläinen tuttava kertoi, että naaras, jonka isä on meillä kotona, on joutunut kaksien pentujen jälkeen ulkovajaan. Oli tammikuu ja Siperiassa yöllä pakkasta jopa 70 astetta. Kolmessa viikossa saimme järjestettyä koiran rajalle. Kuusivuotias koira on sopeutunut uuteen elämäänsä Lumijoella hyvin. Se on hyvin kiltti.
Tammikuussa yksi koira palautui ruotsalaiselta omistajaltaan. Palautuksen syy on Ukuralle yhä epäselvä, mutta hän otti mielellään koiran takaisin.
– Pentuja teetämme lähinnä omiin tarpeisiin. Yleensä faarakoira tekee kolmesta kahdeksaan pentua. Viime vuonna meillä oli pentue, mistä jätimme itsellemme kaksi.
Palataan Sagaan. Varsinaisia tavoitteita Ukurat eivät ole koiraharrastukselleen asettaneet, mutta Sagalla on hyvät mahdollisuudet menestyä maastojuoksina. Suomessa järjestetään vuosittain toistakymmentä kisaa, mutta kaikkiin koira ei osallistu. Tänä vuonna takana on viisi kisaa. Hanna Ukura muistuttaa levon olevan tärkeää.
– Lisäksi näyttelyitä on paljon ja vuodessa rajallinen määrä viikonloppuja.
Maastojuoksun Euroopan mestaruudet ratkotaan ensi vuonna Sveitsissä, mihin Sagankin on tarkoitus osallistua. Mitali voi kirkastua.