Ely: "Tieto tiestön on­gelm­pai­kois­ta liikkuu eteen­päin"

Lumijoen koulun viereisen risteyksen haasteellisuudesta kertoo STOP-merkki, joka muistuttaa Karintien suunnasta tulevia autoilijoita siitä, että tässä kohtaa on oltava vielä tavallistakin varovaisempana.

Kuva: Mirko Kovalainen

Lumijoen kunnan vastaava kehitysjohtaja Ari Korkalan mukaan kuntaan on tullut palautetta risteysalueesta. Hän muistuttaa, että näkemä oli vielä heikompi muutamia vuosia sitten. Risteysalue ei kuitenkaan kuuluu kunnan toimivallan alle, sillä tienpitäjänä on valtio eikä puiden kasvualustana oleva maa ole kunnan omistuksessa.

Ely-keskuksen kunnossapitopäällikkö Markku Tervo myöntää, että joskus soittaja joutuu tahattoman pompottelun kohteeksi tehdessään ilmoitusta tiestön kuntoon liittyen. Hänen arvionsa mukaan tällaisia tapauksia on kuitenkin vain muutamia vuodessa.

Tervo painottaa, että tiealueella operoi pääsääntöisesti se taho, kenen vastuulle se kuuluu. Joskus tienkäyttäjän on kuitenkin vaikea tietää, kenen puoleen ongelmatilanteessa pitäisi kääntyä. Yleisenä sääntönä on hyvä painaa mieleen seuraava: yleiset tiet kuuluvat Ely-keskusten vastuulle, kadut kunnille ja kaupungeille ja yksityiset tiet sen sijaan tiehoitokunnille.

– Silloin tällöin joudutaan selvittelemään, kenen vastuulle alue kuuluu. Yhteyttä ottaessa on tärkeää, että pystyy kertomaan tarkan paikan. Valokuvakin voi helpottaa tunnistamaan, kenen vastuulle alue kuuluu, Tervo hoksauttaa.

Tervo kertoo, että Ely-keskuksen on hankala puuttua tilanteisiin, joissa tieliikennettä häiritsevä tekijä on yksityisen tontin puolella.

– Ei meillä tietenkään ole oikeutta mennä yksityisten ihmisten maalle operoimaan. Tällaisissa tapauksissa on käännyttävä maanomistajan puoleen.

Poikkeustapauksina ovat kuitenkin merkittävät vaaranpaikat, joista aiheutuu selkeästi jatkuvaa haittaa ja jopa vaaraa liikenteelle.

Miten tiellä liikkujan tulisi menetellä kohdatessaan korjaamista vaativan ongelmakohdan tien päällä? Tervo antaa hyvin yksinkertaisen neuvon:

– Silloin soitetaan tienkäyttäjän linjalle. Kun sinne soittaa, tieto kulkee varmasti perille asti, hän vakuuttaa.

Liikenneviraston tienkäyttäjän linjalle soitetaan monenlaisissa asioissa: kesäisin syynä on usein teiden päällysteiden kunto tai esimerkiksi puuston aiheuttamat näköesteet ja talvella puolestaan teiden talvikunnossapitoon liittyvät huolet, kuten liukkaus ja lumi.

Aika ajoin kuulee epäilyksiä siitä, ettei tieto menisi tienkäyttäjän linjan kautta eteenpäin. Nämä epäilykset kunnossapitopäällikkö tyrmää harhaluulona.

– Kyllä se tieto perille menee. Tienkäyttäjän linja kirjaa tiedon ylös, ja se etenee sitä kautta sekä aluevastaavalle että urakoitsijalle. Jos tilanne vaatii välittömiä toimenpiteitä, on urakoitsijalla velvoite hoitaa se kuntoon heti.

Ongelmatilanteen korjaamista ei Tervon mukaan nopeuta se, että linjalle tulee useampia puheluita samasta asiasta. Kenenkään ei ole siis syytä masinoida koko naapurustoa soittamaan yhden ja saman ongelman vuoksi.

Jos asia ei ala edetä heti tienkäyttäjän linjalle soittamisen jälkeen, on siihenkin syynsä. Tervon mukaan ilmoituksiin reagoidaan aina tietyn kiireellisyysluokituksen mukaisesti. Mikäli kyseessä on liikennettä vaarantava tapaus, johtaa se toimenpiteisiin välittömästi. Joskus taas ilmoitukset ovat myös sen luontoisia, ettei niille voida tehdä mitään.

– Jos esimerkiksi toivotaan vaikka oman soratien päällystämistä, niin sitä ei tehdä tätä kautta.

Jokainen ilmoitus kuitenkin käydään läpi ja tuodaan esille kerran kuussa pidettävissä työmaakokouksissa. Tervo itse saa ilmoituksista tehdyn yhteenvedon viikoittain.

– Tieto siis liikkuu. Tämä on tehokkain ja paras tapa laittaa tietoa meille päin, hän alleviivaa.

Tervo suosittelee painamaan tienkäyttäjän linjan puhelinnumeron mieleensä ja soittamaan numeroon silloin, kun sille on oikea tarve. Ilmoitukset ovat myös merkittävä apua teiden kunnossapidon kannalta.

– Se helpottaa meidänkin työtä, kun tiedämme tsekata paikan. Kannattaa siis aina soittaa, kun havaitsee ongelmia tien päällä.