Miten itsenäisyyspäivää pitäisi juhlia? Iloisesti shampanjapulloja poksautellen ja suomalaisuutta juhlien vaiko sotia muistellen ja kynttilöitä sankarihaudoille sytytellen? Pia Hentunen, Elina Huurre, Marika Keränen ja Anna Matinlauri ovat sitä mieltä, etteivät nämä ole toisiaan poissulkevia asioita. Iloita voi vähättelemättä menneitä uhrauksia. Pia Hentunen haluaisi ravistella juhlaperinteitä hieman perusteellisemminkin.
– Miksi itsenäisyyspäivänä pitää nyyhkiä, kuunnella surumarsseja, miettiä kuolemaa ja sotaa? Eikö meidän pitäisi iloita itsenäisyydestä – niin kuin esimerkiksi Norjassa, Hentunen kysyy.
– Eikä tämä tarkoita ollenkaan, etteikö kunnioittaisi sodan kokeneita miehiä ja naisia.
Elina Huurre arvelee, että suomalaisilla saattaa olla samantapainen perinne kaikessa juhlinnassa.
– Kyse voi olla kulttuurista, johon olemme oppineet: näin itsenäisyyspäivää juhlitaan.
Huurre sanoo, ettei hänellä ole suoraa kosketuspintaa sodan kokeneeseen sukupolveen.
– Siksi järkytyin kun aikoinani ymmärsin, miten rintamalle joutuneita sodan jälkeen parjattiin. Yhteiskunnan tuet tulivat tosi myöhään. Tätä en ymmärrä.
Anna Matinlauri kertoo juhlivansa itsenäisyyspäivää perinteisesti. Jo aamusta laitetaan Sibelius soimaan, ateria on tavallista juhlavampi ja kaikki pukevat parempaa päälle. Sodan kokeneesta isoisästään Matinlaurilla on hyvin konkreettinen muisto:
– Istuin usein papan sylissä ja laitoin sormeni hänen otsaansa, jossa oli luodin tekemä kuoppa. Minunkin tarinani juontaa sotaan: pappa oli haavoittuneena monta kuukautta sotilassairaalassa Oulussa ja tutustui siellä lääkintälottana työskennelleeseen isoäitiini. Siitä heidän rakkaustarinansa alkoi.
Huurre kertoo juhlivansa itsenäisyyspäivää pääasiassa työn merkeissä. Mutta tähän päivään liittyy myös henkilökohtaista merkitystä.
– Koska esikoisen nimipäivä on meille merkityksellisenä päivänä, halusimme, että niin olisi myös nuoremmalla pojalla. Hänen nimekseen tuli Niilo, ja nimipäivää juhlitaan itsenäisyyspäivänä yhdessä hänen kummiensa kanssa.
Mikä näiden naisten mielestä sitten olisi suomalaisuuden tärkein symboli?
– Kieli, sillä rakastan lukemista. Ja tietysti suomenhevonen, Hentunen nauraa.
– Kesäinen luonto ja jokamiehenoikeudet, sanoo Matinlauri.
– Suomalainen yhteisöllisyys. Meillä on edelleen sellainen koko kylä kasvattaa -meininki, Huurre miettii.
Lähihistoriastakin naiset löytävät monia merkityksellisiä, suomalaisia hetkiä:– Kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi. Silloin aloin uskoa, ettei sukupuoli rajoita uralla etenemistä, Huurre sanoo.
– Odotin silloin ensimmäistä lastani ja ajattelin, että tähän maahan on hyvä tehdä lapsia, Hentunen lisää.
Matinlauri sanoo olevansa ylpeä etenkin Martti Ahtisaaren tekemästä rauhantyöstä. Hentunen sanoo joskus ärsyyntyvänsä tyhjänpäiväisestä kitinästä.
– Kolmasluokkalaiset lapset pitäisi laittaa töihin intialaisille vaatetehtaille ja maahanmuutosta öyhöttävät Irakiin tutustumaan ihmisten arkeen! Hävettää, kun ihmiset valittavat muutaman kympin terveyskeskusmaksuista. Meidän pitäisi olla ylpeitä suomalaisesta tasa-arvosta, sairaanhoitojärjestelmästä, koulutuksesta ja kouluruokailusta!