Pian 40 vuotta Kempeleessä,
rakkaassa syntymäpitäjässä,
esi-isien viljelemällä maalla,
merivesien huuhtelemalla rannalla.
Olen ehtinyt kotini rakentaa,
seuratalon talkoilla saavuttaa,
monet myrskyt tunteilla sammuttaa
ja iloisista hetkistä runoja lausahtaa.
Näyttelijän työssäkin riemun taitoin,
kun itseni alttiiksi siihen laitoin.
On koettu tunteet rakkauden, vihan,
sukellettu äärimmäisyyksiin ihan.
Siksi onkin hyvä nyt pysähtyä,
antaa aikaa ajatuksille, keventyä,
löytää oma arvonsa kaikesta tästä,
antaa anteeksi, nauttia elämästä.
Se on tämän Koronan siunaus ei kirous,
ei kerhoja, uintia, kotona kaikki,
ei mene matkoille Risto ei Maikki.
Kotona mietitään syntyjä syviä,
pian kylvetään peltoon siemeniä, jyviä.
Uuden elämän antakoon pelto ja sisin,
toivon toistaan rakastavin ja kunnioittavin lisin.
Toisten työtä kunnioittamalla saa
myös omia saavutuksiaan arvostaa.
Tässä elämässä myös pieni on suurta,
tunnen kaikista mukana kulkeneista suurta kiitollisuutta.