TYRNÄVÄ Noin vuosi sitten tyrnäväläisen Jorma Heikkisen puntari näytti 150 kiloa. Hän sairasti diabetesta ja verenpainetautia. Hän tunsi itsensä lähes koko ajan hyvin väsyneeksi. Jopa sängystä ylös nouseminen oli hankalaa. Mieli oli matalalla.
Syy reilulle ylipainolle oli ilmiselvä: tyrnäväläismies söi epäsäännöllisesti epäterveellisiä ruokia eikä juuri liikkunut. Hänen ruokavalioonsa kuuluivat hampurilaiset, olut ja makeiset. Lounaspöydissä hän aina santsasi.
– Lapsena ja nuorena olin hoikka. Ylipaino tuli aikuisena, viimeisen kymmenen vuoden aikana. Söin suruuni lohturuokaa, Heikkinen kertoo.
Heikkinen oli yrittänyt laihduttaa kymmeniä kertoja. Muutama kilo oli aina lähtenytkin, mutta pian ne tulivat takaisin. Jojo-ilmiö turhautti ja lannisti. Heikkistä pelotti, että diabeteksen takia hän joutuu pian kokonaan vuoteen omaksi.
Lääkäri, diabeteshoitaja ja ystävät kannustivat Heikkistä painonpudotukseen. Tammikuussa 2017 mies sai ylipainostaan tarpeekseen. Hän päätti tehdä täydellisen kuntoremontin.
– Halusin muutosta tosissani, joten motivaatio oli kohdallaan. Löysin sisäisen voimani ja tahtoni, koska halusin olla sekä hoikempi että terveempi. Korjasin kaikki virheet elämäntavoissani, Heikkinen kertoo.
Heikkisen ystävä lupautui tälle lenkkikaveriksi ja henkiseksi tueksi. He lenkkeilevät edelleen vähintään kerran viikossa.
Ystävien tuki ja kannustus olivat Heikkiselle hyvin tärkeitä elämänmuutosta tehtäessä.
– Koska aluksi minun oli vaikea liikkua, ostin kuntopyörän. Poljin sitä päivittäin puolesta tunnista tuntiin; niin kauan että tuli hiki.
Keväällä hän jo teki 5-10 kilometrin pituisia kävelylenkkejä joko sauvojen kanssa tai ilman. Heikkinen hankki käsipainot ja alkoi treenata lihasvoimaa kolmesti viikossa.
– En ole koskaan ollut himoliikkuja, mutta tähän jäin koukkuun. Siitä tuli elämäntapa, mies selvittää.
– Aluksi tosin innostuin vähän liikaakin: kuntoilin turhan kovaa ja väsyin. Liikunta oli loppua siihen. Levähdettyäni muutaman päivän pystyin taas jatkamaan.
Heikkinen muutti ruokailutottumuksiaan. Sen sijaan, että söisi hampurilaisia, hän valmistaa ruuat nykyään kotonaan; välttää liiallista rasvaa, käyttää pan-suolaa, syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja, aterioi säännöllisesti.
Nyt Heikkinen on 50 kiloa keveämpi kuin tuhdeimmillaan. Kilojen kariseminen on näkynyt fyysisen terveydentilan kohenemisena. Sekä diabetes- että verenpainelääkitystä on voitu reilusti vähentää.
– Voi olla, että niitä joudutaan vähentämään vielä lisää, Heikkinen arvelee.
Mistä Heikkinen löysi lopullisen voiman laihdutusurakkaansa? Kysymys saa miehen tuumivaksi.
– Aloin miettiä, mikä tässä voi olla niin vaikeaa. Totesin, että elämäntapamuutokselle on hyvä laittaa päämäärä. Muuten se ei onnistu. Pyrin tavoitteeseeni pala kerrallaan. Päätavoitteeni oli, että painoni olisi sata kiloa, ja siihen olen päässyt, kookas mies kertoo.
– Vielä muutaman kilon voisin tiputtaa.
Heikkinen sanoo, että tärkeää oli myös antaa itselleen riittävästi aikaa. Pitää olla myös aikaa suunnitella syömisensä, jotta ruokavalio pysyy varmasti terveellisenä.
Entiseen elämäntapaan ei Heikkisen mukaan ole enää paluuta.
– Olutta en juo enää lainkaan, mutta viinilasillisen saatan silloin tällöin ottaa. Voin helposti kävellä kaupan karkkihyllyn ohi, mutta kerran viikossa saatan ostaa yhden suklaapatukan. Ei sitä pidä liian karusti elää, vaan silloin tällöin saa herkutella.
Heikkinen sanoo löytäneensä laihduttamisen kautta mielen ja kehon tasapainon. Tutkitustikin liikunta parantaa mielialaa, ja sen Heikkinen sanoo havainneensa myös omakohtaisesti.
– En huolehdi enää pikkuasioista, vaan nautin jokaisesta päivästä. Olo on itsevarmempi, ja viihdyn paremmin omassa kehossani, mies sanoo.
– Persoonallisuus ei sentään ole muuttunut!