Kempele Kun kehitysjohtaja Eija Puotiniemi tänään keskiviikkona painaa Vihikarin oven kiinni, päättyy samalla 35-vuotinen työura Kempeleen kunnan palveluksessa. Hän epäilee hetkeen liittyvän tunteiden kuohua.
– Tämä on iso muutos. Olen tehnyt henkisesti työtä jo pitemmän aikaa. Pari vuotta sitten olin puolisen vuotta vuorotteluvapaalla harjoittelemassa vapaampaa elämää. Kempeleen kunta on ollut hyvä työnantaja – mielenkiintoisia tehtäviä on riittänyt, Puotiniemi kiittelee.
Hän aloitti Kempeleen kunnassa suunnittelusihteerinä. Vuosi oli 1983. Takana olivat vuodet yliopistossa ja lyhyt työpätkä Iissä vastaavassa tehtävässä. Oululaislähtöinen Puotiniemi muistelee 80-luvun olleen voimakkaan kuntasuunnittelun aikaa.
– Kuntasektori tuntui alusta asti omalta. Myös monet opiskelukaverit päätyivät kuntien tai valtion palvelukseen. Kävin yliopiston jälkeen elinkeinoasiamiehen koulutuksen, mikä omalta osaltaan ohjasi kuntapuolelle. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.
Neljäntoista suunnittelijavuoden jälkeen Eija Puotinimi siirtyi kunnansihteeriksi ja edelleen tittelivaihdoksen jälkeen hallintojohtajaksi. Siinä tehtävässä hän oli kaikkiaan 15 vuotta.
Kymmenen vuotta sitten Puotiniemestä tuli palvelujohtaja ja viisi vuotta sitten kehitysjohtaja. Nyt kunta ei ole täyttämässä tyhjentyvää johtajan paikkaa, vaan tehtävät jaetaan muille.
– Se on oikea suunta. Mitä vähemmän johtotason tehtäviä on, sitä ketterämpi ja taipuvampi on hallinto. Kempeleessä työskentelee nyt mahdottoman hieno porukka!
Puotiniemen työvuosina Kempele on kasvanut rajusti. Väkiluku on 80-luvun alkupuolelta yli tuplaantunut. Työpaikkojen määrä on lisääntynyt vuosittain keskimäärin yli kahdellasadalla.
Muualla maaseudulla liikkuessaan Eija Puotiniemi on huomannut ruohottuneita, hylättyjä pihapiirejä ja miettinyt, onko asutuksen keskittyminen oikea suunta.
– Mutta ennemmin niin, että ihmiset siirtyvät Kempeleeseen ja Oulun seudulle, kuin että he menisivät Etelä-Suomeen, hän pohtii.
Kempeleen vetovoimasta kehitysjohtaja antaa ison tunnustuksen luottamushenkilöille. Kun ilmapiiri on suotuisa, hedelmällinen ja yhteistyökykyinen, kehityksen rattaat pyörivät.
– Nostan heille hattua. He istuvat illasta toiseen kunnan asioiden parissa ja ottavat vastuuta tärkeistä hankkeista. Kempeleessä on vuosien varrella ollut poikkeuksellisen fiksuja päättäjiä. Ilman yhteisymmärrystä viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä ei tilanne olisi tämä.
Kempeleen hallintomallissa näkyy vahvasti Eija Puotiniemen kädenjälki.
Työ alkoi 90-luvun alussa Kari Ahokkaan toimiessa kunnanjohtajana. Vuonna 1989 oli jo käynnistynyt vapaakuntakokeilu. Vuonna 1993 Kempele siirtyi kolmen lautakunnan malliin. Valtuuston tiimityöskentelystä johdettiin myöhemmin valiokunnat, mitkä korvasivat lautakunnat.
– Nykyinen malli on lautakuntamallia parempi. Aiemmin lautakuntien toiminta oli liian kapeakatseista. En pidä sektorikohtaista ajattelua hyvänä. Nyt asioita tarkastellaan valiokunnissa laajemmin ja valmistelu etenee nopeammin. Jatkossa on tärkeää saada kuntalaisia vielä paremmin osallistumaan esimerkiksi sähköisten välineiden avulla. Mitä pienempi, kuntalaista itseään koskettava asia on, sitä paremmin se heitä kiinnostaa.
Vaikka Kempeleessä asiat rullaavat vahvasti tulevaan, on Puotiniemellä huoli tonttireservin riittävyydestä.
– Hyviä tontteja tarvitaan, että kunta menestyy. Kempele on kasvanut hallitusti. 80-luvulla tehdyt ennusteet ovat pitäneet paikkansa.
Laakereilleen Puotiniemi ei aio eläkepäivillään jäädä lepäämään. Hän aikoo antaa enemmän aikaa läheisilleen: kahden poikansa perheille – isoäidin tehtävää riittää viidelle lastenlapselle – sekä iäkkäälle Oulussa asuvalle äidilleen.
Lisääntyvän läsnäolon tunnistanevat myös italianvesikoirat Donna ja Essu.Pensselin varressa Eija Puotiniemi aikoo myös viihtyä entistä enemmän. Vuorotteluvapaansa aikana hän kävi Limingan Taidekoulua. Sittemmin öljyväritöitä on syntynyt tilauksestakin.
– Luonto on minulle tärkeä. Niin liikkuen, marjastaen kuin sienestäen. Aikaa kuluu myös Ylikiimingin mökillä. Huomenna ajattelin lähteä sinne haravoimaan.
Entä kuntapolitiikka, kiinnostaako se?
– Minua on jo kysytty mukaan, mutta ainakin tällä hetkellä elämässä on muuta sisältöä. Mutta koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, Eija Puotiniemi tuumaa hymyillen.
Eija Puotiniemi
63-vuotias Kempeleen kunnankehitysjohtaja. Eläköityy ensi vuodenalusta, mutta pitää loppuvuoden lomia. Viimeinen työpäivä 17.10.
Syntynyt Paltamossa, asunut lapsuuden ja nuoruuden Oulussa. Nykyisin Kempeleessä.
Työskennellyt Kempeleen kunnan eri tehtävissä 35 vuoden ajan.
Kahden pojan äiti ja viiden lapsenlapsen isoäiti.
Harrastaa maalausta, lukemista,luonnossa liikkumista ja mökkeilyä.
