LUMIJOKI Helka Sivula on pelkkää hymyä. Kakkosluokkalaisen edessä on lautasellinen maistiaisia: ylikypsää possunniskaa, naurisraastetta ja ruisjauhoon tehtyä mustikkapuuroa. Kaikki ruuat maistuvat Helkan suussa maukkailta.
Sen sijaan luokkakaverit Eliel Heinänen ja Tuure Salmela ovat vähän krantumpia. Eliel ei tykkää naurisraasteesta eikä mustikkapuurosta, mutta liha katoaa lautaselta nopeasti. Myös Tuure jättää naurisraasteen syömättä.
Kun ruokalassa tarjotaan kaikille vielä kaneliässät, myös poikien suut kääntyvät maireiksi.
– Hyvää, huokaavat kaikki ja harmittelevat, että jokainen sai ottaa vain yhden kaneliässän.
Lumijoen maa- ja kotitalousseuran naiset tarjoilivat Lumijoen peruskoulun 400 oppilaalle entisajan herkkuja. Tapahtuma liittyi Suomi 100 -juhlavuoteen ja kekriin. Ennen kuin oppilaat pääsivät makumatkalle, Oulun maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja elintarvikeasiantuntija Helena Lahdenperä kertoi oppilaille kekristä.
Tempauksen tavoitteena on näet elvyttää suomalaista kekriperinnettä, jolla on yhteiset juuret amerikkalaisen Halloweenin kanssa.
– Kekri on 4000 vuotta vanha sadonkorjuuperinne, jonka irlantilaiset veivät aikoinaan Amerikkaan. Sieltä se tuli meille Halloweenina, Lahdenperä alustaa.
– Meillä Suomessa nuoret naiset pukeutuivat kekrinä kekrittäriksi eli haamuiksi. Myös kekripukit kiersivät talosta taloon. Sanonta ”Herrojen joulu, talonpojan kekri” piti paikkansa. Kekrinä tarjoiltiin herkkuja ja palkollisilla oli vapaa viikko. Kekrinä muistettiin myös vainajia ja tehtiin taikoja, jotta tuleva vuosi olisi onnekas.
Kekriä juhlittiin yleensä Mikkelinpäivän ja Pyhäinmiestenpäivän välissä eli silloin, kun on ”eläimet sisällä, nauriit kuopassa ja ämmät pirtissä”.
Vaikka kaikki kekriherkut eivät Helkalle, Elielille ja Tuurelle maistuneetkaan, niin yhdestä asiasta kaikki innostuivat.
– Mikä se kekripukki oli? Missä niitä pukkinaamareita voi nähdä?
Kakkosluokkalaiset aikovat maisteluhetken jälkeen piipahtaa perehtymässä kekriperinteeseen tarkemmin nettiosoitteessa kekri.fi.