LIMINKA Mitä jää, kun kukoistus ja värien loisto hiipuvat? Voivatko kauneus ja omin olomuoto paljastua vasta pintakiillon kadottua? Tätä pohtii liminkalainen tekstiilisuunnittelija Eija Nevala Liminganlahden luontokeskukselle pystyttämässään MATURE-taidenäyttelyssä.
– Luontokeskus on mainio paikka näyttelyn pitämiselle. Ihmiset tulevat tänne paikan päälle ikään kuin vahingossa. Galleriassa tavoittaa rajatumman katselijakunnan, Nevala toteaa.
Joulukuun alussa avatun näyttelyn pääosassa ovat kukat ja varsinkin kukoistuksen jälkeinen aika. Vaneripohjille sekatekniikoin syntyneissä teoksissa näkyy orkideoita ja tulppaaneja, jotka ovat ohittaneet kukkeimman hetkensä.
– Esillä on vieraslajeja, kuten tulppaaneja ja kehäkukkia, jotka tunkevat pöydillemme ja piironkiemme päälle, Nevala selventää.
Nevala on tehnyt pitkään töitä kuvioiden, kankaiden ja kuosisuunnittelun parissa. Suunnittelutyön rinnalla hän on toiminut myös opettajana.
Hänen kuosiensa lähtökohtana on usein luonto ja elämän kiertokulku.
– Erityisesti tunnen viihtyväni taitekohdissa: keväässä ja syksyssä. Hetkissä, jolloin kaikki on vasta alullaan. Tai kuten MATURE-näyttelyni teoksissa, kukoistuksen jälkeisessä ajassa, hän pohtii.
Teoksista uhkuvaan kuihtumisen teemaan kietoutuu ristiriitaisia tunteita: kauneutta ja ylevyyttä, mutta myös ajan rajallisuuden tiedostamista ja jopa surua ja rappiota.
Taidenäyttelyn rakentaminen oli Nevalalle virkistävää vaihtelua. Näyttely on hänelle ensimmäinen, jossa ei ole lainkaan mukana tekstiiliä tai kankaita.
– On ollut kiva tehdä pieniä töitä, sillä kankaat ovat aina isoja pintoja. Kaikki suunnittelemani tuotteet ovat teollisia, joten siksikin on kiva tehdä jotain konkreettista. Tämä on kivaa vastapainoa ja täydentävää tekemistä, toteaa Nevala, joka uskoo käsillä tekemisen tarpeen yhdistävän kaikkia muotoilijoita.
Nevala kertoo hyödyntävänsä taiteen tekemistä, kuten öljyväreillä maalaamista, osana kuosisuunnittelua. Suunnitteluprosessin osana syntyneet tuotokset ovat yleensä vain välietappeja matkalla kohti valmista kuosia. Luontokeskuksella näytteillä olevat teokset poikkeavat tästä kiertokulusta.
– Näillä töillä ei ole mitään välinearvoa enkä ole ajatellut, että nämä johtaisivat johonkin, Nevala toteaa.
Toisaalta hän myöntää, että sarjatuotannon ajatus on häneen sisäänrakennettu ja osa MATURE-näyttelyn teoksistakin on tuotteistettavissa.
Kukka-aiheiset teokset saivat alkusysäyksensä jo puolitoista vuotta sitten, jolloin Nevalan äiti kuoli yllättäen. Äidin jäämistöstä löytyi akvarellitöitä, joista Nevala oli aikeissa koota kollaasin. Prosessi jäi kuitenkin kesken. Ajatus sai uutta potkua viime vuoden tammikuussa järjestetyn showroomin jälkeen.
– Pidin alkuvuodesta showroomin ja sain silloin Haapalaisen Tiinalta orkidean. Pistin sen työhuoneeni hyllyn päälle ja lopulta se kuihtui. Kukka sai terävämmän muodon, ja se muuttui paljaammaksi, kauniimmaksi, Nevala kuvailee.
Hän innostui valokuvaamaan kuihtuvaa kukkaa ja muokkasi kuvia kuvankäsittelyohjelmalla. Lopulta hän työsti ajatusta konkreettisempaan suuntaan: hän tulosti kuvia ja siirsi tulostetut kuvat vaneripohjalle lakan ja asetonin avulla.
– Sitten tuli pääsiäinen ja tulppaanit. Jatkoin työtä niiden kanssa, Nevala kertoo.
Luontokeskuksen näyttely koostuu useammasta eri teoskokoelmasta. Ensimmäisenä tulijaa on vastassa tulppaaneita pieniin pöytäteoksiin taltioituina.
– Tulppaani palaa piirongin päälle ikikukkana. Nämä on ajateltu surukukiksi, mutta voi nämä toki olla muutakin. Suunnittelu ja tuotekehitys ovat vielä vähän vaiheessa, Nevala paljastaa pyöritellessään tukijalallista taulua käsissään.
Osa teoksista toistaa samoja kuvia, mutta värit ja yksityiskohdat vaihtelevat. Eri variaatiot tulevat esiin selkeimmin tumman käytävän vastakkaisille seinille kootuissa VIRTUE- ja VICE-teoksissa – hyveessä ja paheessa.
– Näissä on samat kuvat ja aiheet lakastuvista kukista, mutta asiat näyttäytyvät eri valossa. Paheen puolella on esillä kulta ja myös rappio. Myöskään hyve ei ole hyvä, jos se viedään äärimmilleen. Parempi on kulkea keskitietä, Nevala pohtii.
