– Naiset voisivat nytkin kokoontua ompeluseuroihin, istua neulomustensa kanssa, juttelevan ja hörppäävän välillä pullakahvit, Jäminki kirjoitti.
Jäminki oli talvisodan aikoihin 15-vuotias, mutta myös lapset halusivat olla omalta osaltaan mukana tärkeässä tehtävässä talkoilemassa.
– Vaikka tuosta ajasta on kymmeniä vuosia, ne palaavat yhä mieleen. Pärekori oli täynnä lankoja, joita saimme mukaamme. Otimme myös ohjeet saapassukkien tekemistä varten, Jäminki kertoi kirjeessään.
Sukkis-ryhmän alkuaikoina Jäminkikin kävi muiden naisten seurassa kahvittelemassa.
– En enää voi tällä kädellä mitään tehdä, mutta nuorempana ompelin aina iltaisin omille lapsille ja naapureillekin. Enhän minä mikään hyvä käsityöihminen ole, ei opettaja minulle kymppiä antaisi, VR:n palveluksessa pitkään työskennellyt Jäminki nauraa.
Sukkislaiset halusivat muistaa nykyään Hovila-kodissa asustavaa Jäminkiä jouluiselle mehikasvilla.
Käsityökerholaiset ovat tällä hetkellä tarttunut Villasukkia veteraaneille -haasteeseen ja neuloneet kempeleläisveteraaneille toistakymmentä sukkaparia. Kolmenkymmenen käsityöläisen voimin tavoite on helppo saavuttaa, sillä Kempeleessä on 28 veteraania, joista yhdeksän on miehiä ja 19 naisia.
– Vielä on osa naisten sukista tekemättä, Sankilampi kertoo.
Villasukkia veteraaneille -tempauksessa annettujen ohjeiden mukaan sukat pitäisi neuloa harmaista langoista sinisin ja valkoisin raidoin, mutta sukkislaiset ovat neuloneet myös värikkäitä sukkia.
– Elämässä on harmautta aivan tarpeeksi, ja sota-aikana sitä varsinkin oli. Pitääkö vielä sukkienkin olla harmaita? Me halusimme neuloa iloisen värisiä sukkia!
Kolmekymmentä sukkislaista ehtii komeasti kutoa urakkansa valmiiksi. Vielä ei ole päätetty, milloin sukat luovutetaan veteraaneille. Villasukkia veteraaneille -tempauksen takana on oululainen Jaana Willman.
